Nitkutettua

Pakkasta pitelee

2012-01-29T17:57:00.000+02:00

Tähän piti tulla hienot kuvat talvitamineista kuuraisia koivunoksia vasten. Ei tullut, oli aivan liian kylmä ilma ja mallilla muutenkin väärät kamat päällä (laskettelureissulta palatessa kuvattiin) ja kuvaajalla jäätyi sormet jo viidennellä laukauksella.

Uudenvuodenaattonahan kävi niin, että mieheni hukkasi piponsa. Ja tietenkin juuri sen, joka oli niistä kolmesta tekeleestä se melkein sopiva. Eihän siinä mitään, minähän melkein kiljuin riemusta, kun pääsin neulomaan hänelle uutta, ihan tarpeeseen siis. Mieheni toivoi jo silloin, marraskuussa 2009 (tarkistin Ravelrysta) Stephen Westin Windchief-pipoa (Ravelry-linkki) ja ostinkin ohjeen jo tuolloin. Jotenkin vaan into pipojen neulomiseen oli hukassa kaikki nämä vuodet, pelkäsin kai joutuvani taas urakoimaan useamman, ennen kuin se melkein sopiva onnistuisi. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin poikkeuksellisesti juuri kuten Strömsössä. Ostin harmaata seiskaveikkaa kysymättä miehen mielipidettä ja kun näytin varovasti kerää, että tällaisesta meinasin sitä uutta pipoa, niin kommentti oli että "toihan on just hyvä väri". Outoa. Eikä siinä vielä mitään, mittasin ukon päänympäryksen ja päädyin neulomaan M-koon. Siitä tuli täydellisen sopiva. Todella outoa.

Windchief-pipo by Stephen West

koko: M

lanka: Novita 7 veljestä

puikot: 4 mm ja 4½ mm

Bonukseksi hän halusi vielä kaulurinkin, jee! Ja siitäkin tuli aivan sopiva. Pelottava kokemus.

Windchief-kauluri by Stephen West

muut kuten edellä

Lisäksi sain urakoitua valmiiksi hänelle jo viime talvena tilatut ohuet villasormikkaat, joiden tarkoitus on olla lisälämmikkeenä lasketteluhanskojen alla. Niiden toivomista hän taisi kyllä välillä jo hieman katua, koska joutui sovittelemaan niitä niin usein. Mutta voitteko kuvitella - niistäkin tuli aivan täydelliset. On koekäytetty paukkupakkasilla tositoimissa ja kuulemma hyvin toimivat. Ne tuli onneksi kuvattua jo etukäteen, koska muuten olisivat jääneet kyllä kuvaamatta.

Ohje: FiinaNeuleen sivuilta

Lanka: Schachenmayr nomotta Rheuma Thermal Wolle

puikot: 2½ mm (auts)

Näihin onnistumisen tunteisiin olisi viisasta lopettaa tämä hyvin alkanut neulojan ura, mutta olen päättänyt kuitenkin urheasti jatkaa pää pystyssä kohti seuraavia vastoinkäymisiä!

Nitkutus jatkuu...

No nyt soon vihroonkin valamis

2012-01-22T19:23:00.000+02:00

:) Hip hei, nyt on näyttää näitä kuvia mallin päällä! Ja huomatkaa erityisesti napit, siinä on kuusi samanlaista nappia, ei tosin niitä, joita alunperin olin ajatellut.

Malli: Little Purple Riding Hood (rav)

myös Modassa 4/2011

Lanka: Novitan Nalle, vähän yli 2 kerää

Puikot: 3 ja 3½ mm

Tein takkia aluksi Villavyyhdistä ostamastani ihanan pehmeästä Frogtreen alpakkalangasta, mutta takakappaleen ja toisen etukappaleen neulottuani tulin siihen tulokseen, että työn jälki oli uskomattoman rumaa ja epätasaista. Aluksi yritin uskotella itselleni, että kyllä se siitä tasoittuu kunhan vähän kastelen ja pingottelen, mutta sitten tajusin, että alpakka taitaa pikemminkin mennä sillä tavoin huonompaan suuntaan - venähtää ja valahtaa. Taisin neuloa sitä myös hieman liian suurilla puikoilla, joten päätin luovuttaa ja aloittaa alusta. Siispä uutta lankaa kehiin ja kun en ehtinyt enää merta edemmäs kalaan, niin ostinpa lähimmästä Prismasta kaikille tuttua ja turvallista Nallea.

Malli on tosi nätti, mutta aikas työläs! Siinä on erilaista palmikkoa, nyppyä sun muuta tsiekuraa ja kiekuraa, jotka sinänsä tekivät neulomisesta mielekästä, mutta myös erittäin tehokkaasti hidastivat tahtia. Ei siis todellakaan valmistunut joululahjaksi, mikä alunperin oli tarkoitus. Lisäksi ihmeen paljon näin pieneen neuleeseen oli saatu sopimaan ommeltavia saumoja: takkiin neulottiin seitsemän eri osaa ja sitten vielä etureunuksetkin erikseen ja ommeltiin kiinni... Jos tekisin saman uudelleen, niin osaisin jo oikaista monessakin kohdassa.

Koska lahjomisen kohde täytti joulukuussa yhden vuoden, neuloin takin kokoa 1-2 v. Koko loppuprojektin ajan pelkäsin, että neuleesta tulee liian pieni ja vasta nyt, lopulliset poseerauskuvat saatuani voin huokaista helpotuksesta, että ei tullut vaan mennee tämän talven, mikä oli tarkoituskin. Pikkuinen mallityttönen oli kuulemma vauhdikas kuvattava ja myös perheen koirat osallistuivat innokkaasti kivaan kuvausprojektiin. Marialle suurkiitos ihanista kuvista, on erityisen hauskaa tehdä blogipäivitys kun joku muu tuottaa kuvamateriaalin!

Seuraavaksi puikoilleni hyppääkin taas saumaton ja suoraviivainen neule, mutta siitä lisää joskus myöhemmin :)

Nitkutus jatkuu...

monipuolinen/mukautuva/muuttuvainen/monikäyttöinen/vaihteleva

2012-01-15T21:55:00.001+02:00

Minulla ei ole yleensä tapana tunnustuksia saadessani tehdä muuta kuin kiittää kauniisti. Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska jouduin aluksi selvittämään, mitä sana "versatile" oikeastaan tarkoittaa ja sen jälkeen jouduin pohtimaan, olenko sellainen bloggajaa.

Versatile Blog Awards säännöt ovat seuraavat:

Anna palkinto eteenpäin 15 kanssabloggaajalle
Kerro palkituille tästä
Kerro 7 satunnaista asiaa itsestäsi
Kiitä sinua palkinnutta bloggaajaa
Liitä Versatile Blog Award-kuva blogipostaukseesi.

Ja kuten aina, en välitä säännöistä, paitsi että kiitän kauniisti Miaa ja liitän kuvan tähän postaukseen. Asiaa harkittuani, harrastan/sählään ehkä monipuolisesti, mikä ei tosin näy blogissani. Siispä korjaan tällä postauksella tilanteen ja esittelen tuotoksiani eri tekniikoilla, osa niistä on tosin jo esitelty aiemmin ja joukossa on joitakin, jotka olisivat ilman tätä tunnustusta jääneet ikuisesti pimentoon. Kohta selviää miksi.

1. Neulon. Se on varmaan jo tullut selväksi.
2. Virkkaan. Näitäkin on nähty.
3. Virkkaan tunisialaisittain. Haa - tässä jotain uutta:

yhdet harvinaisen rumat lapaset ja toiset vähemmän rumat kummitytön lempiväreissä. Hän sai ne tänään ja lähti välittömästi luistelemaan ne käsissään. Lienee selvää kummat on ne rumat.

4. Teen metallilankatöitä. Kurssilla. Kun oli pakko. Jouluksi tosin tein vapaaehtoisesti hienot hopeapallot, niistä ei vaan ole kovin selkeää kuvaa ja nyt ei niitä voi enää kuvata, koska mies on laittanut ne näin joulun jälkeen parempaan talteen. Menivät kuulemma "uskomattoman pieneen tilaan kun niitä vähän rutisti..." (en kuitenkaan usko näin kuitenkaan tapahtuneen, omituinen huumorintaju joillakin). Seuraavassa se ihka ensimmäinen metallilankatyö.Kyllä, se on enkeli, jolla on kärpäsen siivet. Säälittävää, se ei ole enkelin vika, yksin minun.

Metallilintuuni kyllä aika tyytyväinen. Ja pari astiaakin on tullut kieputettua, toinen oli jopa ihan kelvollinen.

5. Teen myös paperimassatöitä, enkelin ja valopallon esittelin jo vuosia sitten ja niistä pidän itse erittäin paljon. Myös tällä hetkellä on tekeillä parikin paperijutskaa, mutta ne esittelen myöhemmin, sitten valmiina.

6. Opettelen tekemään koruja. Tai ainakin avainkaulanauhoja, jotka tulevat tosi tarpeeseen. Helmiä ja tarvikkeita olen kerännyt jo paljon varastoon, pitäisi vaan aloittaa se harrastus, pikkusormi kun sillekin pirulle tuli jo annettua.

7. Teen valoryijyä paperinarusta. Hitaasti, valmistunee muutaman vuoden sisällä. Tai sitten ei, jää nähtäväksi. Valmiina ehkä kolmannes, tässä tekemieni rannekorujen alla (maailman helpoin Memory wire -tekniikka).

8. Olen sitonut myös kirjan. Siitäkin pidin kovasti, sitä oli hauska tehdä ja tykkään paperista jolla päällystin kannet, siinä olevat kuvat liittyvät läheisesti siviiliammattiini.

9. Keväällä kudoin poppanan ystävälleni, valmiista työstä ei ole kuvaa, koska luulin lopettaneeni bloggaamisen.

10. Tuftaus tuli tutuksi viime keväänä. Tein "samettilangasta" (en muista oikeaa termiä langalle juuri nyt, chenille?) tällaisen pienen laukun, tekniikka on sinänsä kiva ja tuftauslaitteenkin ostin omakseni, sitten eläkkeellä viimeistään tuftaan vähän lisää.

11. Huovuttanut olen, nekin on nähty ja se on kivaa. Vaikka lopputulos onkin usein arvoitus. Huovuttaisin ehdottomasti enemmän jos vaan olis sitä aikaa.

12. Ristipistoilen, nykyään erittäin vähän ja hyvin satunnaisesti, mutta aikoinaan enemmän.

13. Keramiikka ei ole minun lajini, se on fakta. Kun toin ensimmäisen työni kotiin, niin mies sanoi näin: "Tuosta en voi kyllä sanoa mitään. En yhtään mitään." Ja parempi niin, vaikka olinkin täsmälleen samaa mieltä. Tämä kuuluisi parhaaseen ikinä lukemaani tunnisteluokkaan "Nolot" tai "Tosi nolot", mutta en niitä luokkia voi omia, koska Saija ja Tuija ovat sen jo ottaneet käyttöön Mustikka ja Tyrni -blogissaan. Kaikki voivat varmasti olla samaa mieltä kanssani, että seuraava kipponen kuuluisi ehdottomasti Tosi nolot -luokkaan.

Toista keramiikkatyötä kotiin raahatessani toivoin, että se hajoaisi matkalla. Ei hajonnut ja siksi näette tämänkin hirvityksen. Saa nauraa. Hautaan sen jonnekin, kunhan maa sulaa. Opettajan mukaan tekniikka oli kuitenkin oikein hyvää tasoa. En kysynyt taiteellisuuspisteistä, sattuneista syistä.

14. Askartelen, vain vähän. Lähinnä sytykeruusuja, joita ilman meillä ei takkapuut enää syty. Tuttuja useista eri blogeista.

15. Muut metallityöt meinasivat unohtua. Osaan juottaa ja laittaa pop-niitin! Wau! Kierrätysmetallikurssilla tein yhden aika kivan tuikkulyhdyn säilykepurkista (sorry ei kuvaa) ja sitten tämän ei-niin-kivan-säilytys-ripustus-jonkun. Piparipurkkiparka. Olisi sekin ansainnut kunniallisemman lopun.

16. Olen painanut kangasta, kurssilla sitäkin. Se oli hauskaa, mutta sitä on aika vaikea touhuta kotona, joten tuskin sitä lajia meillä enää.

Oliskohan ne siinä sitten? Ai niin, vielä ompelu ja muovinsulatus, palaan niihin jahka saan jotain niistä aikaiseksi (ei pelkoa, että tapahtuisi aivan pian)...

Että parempi olis vaan pysyä niissä neuleissa, mutta kun halusin avartaa itseäni ja repertuaariani, niin tälläistä se sitten on, sohellan vähän kaikkea enkä oikein mitään saa aikaiseksi. Revi siitä sitten. Ja anteeksi, jos joku traumatisoitui tuosta keramiikkakipposesta.

Nitkutus jatkuu...

Oi ja voi

2012-01-08T20:58:00.002+02:00

Tämän tekstin piti alkaa seuraavilla sanoilla:

Mutta kun ei ole! Olis kyllä, jos olis ostanut riittävästi nappeja. Se joka osti nappeja tähän takkiin - niitä lähes täydellisen värisiä - osti paljon nappeja myös muihin tarkoituksiin. Ja tähän osti sit viis vaikka olis tarvinnu kuus. Vähänks soli pöljä? Ei kestä tällästä.

Se yrittää huomenna löytää kokonaan uudet napit toisesta kaupasta, Punaisesta Langasta, koska sillon Hakaniemeen muutakin asiaa. Ja se yrittää muistaa ostaa kuus. Jos ei löydy, niin se lähtee sitten tiistaina ostamaan sitä yhtä puuttuvaa nappia sieltä Nappitalosta Helsingin keskustasta. Yhtä vaivaista nappia. Yhden napin takia ei kannata sinne ei kyllä kannata mennä. Pakko sen on varmaan ostaa jotain muutakin. Vaikkei tarttiskaan. Onko mitään järkee? No ei oo ei.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Nitkutus jatkuu...

Julekuler

2011-12-25T22:09:00.000+02:00

Joulupukki oli kuullut toiveeni ja sain lahjaksi Joulupallot-kirjan. Joistakin jo marraskuussa kirjaan tutustuneihin tämä voi olla niin so last season, mutta minä olen onnessani. Onneksi olin toiveikkaana ostanut varastoon punaista, valkoista ja harmaata Nallea, jota on mukava neuloa kolmosen puikoilla. Tiedän, että minulla on jossakin jemmassa ainakin hopeista glitterlankaa ja kultaista olisi tarkoitus lähipäivinä hamstrata ensi joulua varten.

Aattoiltana valitsin ensimmäiseksi pallokseni pallon nro 15, Risti ja rinkeli, toinen muunnelma.

Tänään nitkuttelin toisen pallosen, oman sovellukseni Jussipalloksi. Pallon on kyllä pyöreä, vaikka kuvassa muoto on hieman outo. Lahjoiksi päätyvät molemmat huomennna anoppilaan.

Mies ei ollut kovin riemuissaan joutuessaan kuvaushommiin klo 22, mutta en edes viitsinyt yrittää pokkarilla itse, otokset olisivat olleet taatusti tärähtäneitä..

Nitkutus jatkuu...

Joulua

2011-12-24T00:03:00.000+02:00

Blogissani on vallinnut syvä hiljaisuus, olen harrastanut enimmäkseen muita asioita ja neulominen on jäänyt sivurooliin. Pääasiassa olen lauleskellut ja käynyt muidenkin kuorojen ym. konserteissa nauttimassa. Teatterissakin on tullut käytyä useampaan otteeseen ja kuntosalilla valmistautumassa tulevaan laskettelukauteen. Neulonut olen lähinnä vain sellaisia mustankirjavia kaulureita yms. joita on aika toivotonta ja siten turhaa sen kummenmmin kuvata.

Valokukkaset sentään askartelin paperinarusta ja hopealangasta anopille joululahjaksi. Jos joku tuttu tätä ennen välipäiviä lueskelee, niin hys, hys, lahja kulkeutuu perille vasta Tapaninpäivänä. Anoppi oli viime vuonna nähnyt kyseisen valokukkasarjan jossakin esillä ja kovin kauniiksi kehui. Satuinpa tuolloin poikkeamaan Seinähoella Rustoopuorissa ja ostin sieltä tarvikepaketin valmiiksi. Ja nätithän niistä tulikin, pitää ensi jouluksi värkätä itsellenikin.

Rustoopuorissa olen asioinut ennenkin ja tehnyt ostoksia. HOPEe Ball -paketin ostin neljä-viisi vuotta sitten, mutta vasta nyt sain palloset tehtyä. Pallot kieputetaan hopeoidusta langasta pienten ilmapallojen päälle (halkaisja n. 10 cm) ja lankakerrokset kiinnitetään pienien metallihelmien avulla. Olin varma, että paketin ilmapallot olisivat jo mennyttä kalua vuosien odottamisen jälkeen, mutta viidestä pallosta vain yhdessä oli reikä, joten neljä palloa sain aikaiseksi.

Työkaverilta sain lahjaksi ihanan herkän jouluruusun, toivottavasti saan sen kukkimaan vielä pitkään. Mutta nyt kaikki joulun viettoon - lämmintä ja rauhallista joulua jokaiselle! Ai niin, kuunnelkaa Rajattomien uutta Jouluyö-levyä, oma suosikkini on kappale Kuninkaat kulkevat, katsokaa!

Päivitys 2.0

2011-11-20T19:20:00.000+02:00

Kiitos kaikille, jotka jaksoitte osallistua edellisessä postauksessa aloittamaani pitkä vai lyhyt -pohdiskeluun. Ehdoton enemmistö kommentoijista oli pitkän version kannalta ja siihen minäkin lopulta päädyin. Tein kuitenkin pari muutosta, koska mielestäni helman napit olivat versiossa 1.0 väärässä paikassa. Siispä purin helman aina oikein -osuuden ja siirsin napituslistan kohdan sivummalle.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että vaihdoin myös napit. Tarkoituksenani oli alun perinkin käyttää tässä neuleessa syksyn keramiikkajaksolla tekemiäni nappeja, mutta koska niiden poltto hieman viivästyi, niin edellisissä kuvissa oli Priimasta ostetut kookosnapit.

Nappeihin olen tyytyväinen, mutta keramiikkataiteijaksi minua ei ole tarkoitettu. En kehtaa täällä edes esitellä muita tuotoksiani, kuin nuo napit.

Mekkona voisin tätä neuletta käyttää, jos olisin reilut 20 vuotta nuorempi. Koska en ole, minulla on tässä asussa fiilis, että täti on unohtanut laittaa housut jalkaan. Jatkossa tämä olkoon siis joko tunika tai pusero farkkujen tms. kanssa käytettäväksi.

Loppuvuodesta blogissani tullee olemaan melko hiljaista. Se ei ole mitään vakavaa, minulla vaan tuntuu olevan aivan liikaa harrastuksia, eikä neulominen ole tällä hetkellä se ehdoton ykkönen. Olen viime aikoina vieraillut aivan liian usein esim. helmikaupoissa, joista ehdoton suosikkini on Helmikauppa.com, käykäähän muutkin tutustumassa! Kuoron joulukonsertit vaativat useita ekstraharjoituksia, myös viikonloppuisin. En jaksa, eikä pääni kestä, jos en huolehdi fyysisestä kunnostani. Lenkillä ja kuntosalilla on vaikea neuloa. Arkipäivistäni minä onneton olen myynyt ne kahdeksan päivän parasta tuntia työnantajalleni. Että neulo siinä sitten :)

Nitkutus jatkuu...

Kuurankukka, versio 1.0

2011-11-08T22:21:00.000+02:00

Taannoisella Tallinnan reissulla ostimme naisissa Karnaluksista kaksi tukkupakkausta harmaankirjavaa Regia Stretch Color -lankaa. Langat jaettiin siten, että minä ja Mia otimme molemmat seitsemän kerää ja Anna kuusi. Kuten jotkut teistä ovat jo havainneetkin, minä suhtaudun jokseenkin nihkeästi pätkä- ja/tai liukuvärjättyihin lankoihin. Ja koska Veera Välimäki käyttää hyvin usein malleissaan kirjavia lankoja, olen tähän asti ohittanut ne vain pikaisella vilkaisulla luullen, että ne eivät ole minun juttuni. Johtuu osittain tietenkin minun yksioikoisuudestani: voisiko kirjavasta langasta neulotun neuleen muka neuloa yksivärisestä langasta? Ei voi. Kaikkihan neulotaan mielellään samasta langasta ja mielellään samasta väristäkin kuin malllineule, värierällä ei sitten enää ole niin kovin niin suurta merkitystä.

Frosty Thread by Veera Välimäki

Lankana Regia Stretch Color

Puikot 3 1/2 mm ja 4 mm

Eniveis, koska Veeran malleja putkahtelee ilmoille tappavan tasaiseen tahtiin, ne ovat alkaneet hiljalleen miellyttää silmääni kovastikin. Osittain tästä syystä päätin hakeutua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ostaa KIRJAVAA lankaa ja totutella niihin varovasti. Harmaahan ei oikeasti ole edes väri, eihän? Jos joku jaksoi lukea tähän asti, niin jo tuosta pitkästä johdannosta saattoi helposti päätellä, että en ole a) kovinkaan luova enkä b) aivan helposti tee omia sovelluksia vaan c) mieluiten neulon aina täsmälleen, korostan sanaa täsmälleen, ohjeen mukaan.

Ostin siis elämäni ensimmäisen Veeran suunnitteleman neuleohjeen ja aloin neuloa. Okei, osaisin neuloa kauluksen, mutta sitten tulikin tenkkapoo, miten se pitää yhdistää??? Onneksi suunnittelija oli ystävällisesti ilmoittanut olevansa käytettävissä mikäli joku palikka ei ohjetta tajuaisi. Vastauksessaan Veera totesi, että jep, oikein on tajuttu. Ja antoi samalla ystävällisen vinkin, että josko sattuisin arpomaan kahden koon välillä, niin kannattaisi valita se pienempi. Niin sitten teinkin.

Osasin noudattaa ohjetta, ihailla hienoja pieniä yksityiskohtia ja loppuun asti mietittyä rakennetta ihan helmaan asti. Uskokaa vaan. Sitten pitikin taas lähettää Veeralle kuvaa ja viestiä, että näinkö vaiko näinkö vaiko sittenkin näin? Onneksi hänellä ei juuri silloin sattunut olemaan parempaakaan tekemistä kuin vastailla minulle ja sainkin taas nopsaan kuvauksen miten helma tehdään. Siis että mihin tulee lärpäke ja mihin napinläpi ja mihin kohtiin ommellaan napit. Tässä kohtaa täytyy mainita, että olen suunnattoman ylpeä siitä, että olin ymmärtänyt ohjeen aivan oikein. Sangen poikkeuksellista! Tosin toinen minun napeistani on aivan eri kohdassa kuin Veeralla. Hän sanoi, että voin kiinnittää sen sopivalta tuntuvaan kohtaan (designerin lupa siis soveltaa)!

Matkan varrella pohdiskelin myös sopivaa pituutta, tekisinkö lyhyen version vai ohjeen mukaisen. Ei liene kovin vaikeaa päätellä, että tein neuleesta juuri sen mittaisen kuin ohjeessa käskettiin. Pingotusvaiheessa totesin, että k-a-i-k-k-i mitat ovat täsmälleen oikein. Vähänkö olin hei polleena!

Kuvien ottamiseen ei tuntunut löytyvän sopivaa aikaa, ei niin millään. Lopulta maksoimme sisäänpääsymaksun Gardeniaan, kun se oli sunnuntaina vielä noin neljäkymmentä minuuttia auki. Valaistus oli huono (kuvaajan mielestä), poseeraaja surkea (poseeraajan mielestä) ja kuvat vähän sitä sun tätä (molempien mielestä).

Kuvista käy valitettavan selvästi ilmi, että minulla on päälläni aivan väärät farkut: kaikki vetskarit ja saumat näkyvät tyhmästi neuleen läpi. Olisi pitänyt tajuta tehdä leveämpi helma, jotta sen olisi voinut Veeran hienon suunnitelman mukaan tarvittaessa kerätä napilla ylöspäin nätisti lanteille laskoksille. Minun helmani on niin kapea (lue takamus niin leveä) että pysyy kyllä laskostettuna lanteilla ihan ilman nappejakin. Ja näyttää lähinnä typerältä. Ja napit kiinnittävät huomion, no, näette kyllä minne.

Malli sinänsä on kaunis, täynnä ihania pikkujuttuja ja kuitenkin tarpeeksi simppeli minun makuuni. Ohje oli aivan loistavasti kirjoitettu, vaikka muutamia juttuja tosiaan varmistelinkin Veeralta. Iso kiitos avusta!

Nimestä meinasi tulla katastrofi, Villapeikko julkaisi uuden neulekirjansa muutamia päiviä sitten ja siinähän olikin Kuurankukka-nimiset kauniit lapaset. Varmistin Suvilta, että onko ok käyttää samaa nimeä, olinhan aloittanut ja nimennyt projektini Ravelryyn selkeästi jo ennen kirjan ilmestymistä, enkä voinut mitenkään etukäteen tietää noista lapasista. Suvista asiassa ei ole mitään ongelmaa, koska projektitkin ovat täysin erilaiset eikä sekaantumisen mahdollisuutta ole.

Nyt vaan mietin, että puranko helmaa ja teen siitä 11,5 cm (täsmälleen) lyhyemmän vai annanko olla sen pitkänä versiona. Onko mielipiteitä?

Nitkutus jatkuu...

Pehmeää asfalttia

2011-10-09T16:13:00.000+03:00

Edellisen itku ja hammastenkiristys -projektin jälkeen halusin puikoille vaihteeksi jonkun nopean, helpon ja takuuvarman neuleen. Päädyin Annan Mohairminimalistiin, koska olin neulonut sellaisen jo kerran aikaisemmin siskolleni. Otsikko viittaa langan väriin, joka ei siis ole musta, vaan tummanharmaa.

Malli: Mohair minimalist top by Kuduja (in Ravelry)

Lanka: GGH Kid Melange n. 80 g

Puikot 4 mm

Noudatin ohjetta kokolailla tarkasti, mutta tein omaan toppiini pienet hihat. Hihojen reunassa on 8 kerrosta aina oikein -neuletta rullautumisen estämiseksi.

Helmaan neuloin poikittain pienen pitsireunuksen. Ravelryssä näytti tänään olevan 156 projektia tästä mallista, enkä ainakaan missään niissä nähnyt samanlaista. Mallikuvion tuohon reunapitsiin sain kesällä MissViiviltä (Ravelry linkki) alunperin aivan toista projektia varten, mutta halusin kokeilla sitä tähänkin.

Toppi on nyt mallia lyhyehkö, mikä on täysin tietoinen valinta. Oma kokemukseni kun mohairneuleista on, että viimeistään pesussa tuppaavat venymään.

Nitkutus jatkuu...

Ei niin kovin leveähelmainen tunika

2011-10-01T21:24:00.000+03:00

Jos edellisen postauksen neule oli kevään messujen seurausta, niin tämä on nyt sitten syksyn satoa Lankatalo Priiman osastolta.

Flared tunic top, Twilleys

Lanka: Twilleys Freedom Purity

Puikot: 6 mm ja 6,5 mm

Koska olen oppinut, että saumoja kannattaa välttää, päätin neuloa tämänkin ilman saumoja, yhtenä kappaleena. Heh heh. Neuloin innoissani helmasta kainaloihin asti, kunnes vihdoin maltoin sovittaa tekelettä ja todeta, että etukappaleet menevät täysin kaksinkerroin päälleni. Miten se siellä messuilla ei näyttänyt lainkaan niin isolta??? Seuraavaksi ajelin Priimaan ja pyysin saada sovittaa sitä messujen mallikappaletta. Ylläri-pylläri, se todellakin oli aivan liian suuri!

Kotona laskeskelin, että jos vähennän silmukoita noin 17%, neuleesta tulee sellainen kuin haluan. Purinpa sitten (tyynesti) neulomani 5 kerää lankaa takaisin kerille ja aloitin alusta, vahingosta viisastuneena kaikki kappaleet erikseen. Sain kaiken muun, paitsi toisen hihan valmiiksi, harsin osat yhteen ja sovitin. Jaa-a, muuten hyvä mutta ainaoikein neule alkoikin aivan liian ylhäältä ja näytti typerältä. Purinpa (kevyesti hammasta purren) taas kaikki etu- ja takakappaleet noin 10 cm kainaloiden alapuolelle, jotta saatoin aloittaa aina oikein -neuleen alempaa. Harsin ja sovitin: ta-daa sehän on hyvä! Enää toinen hiha, jonka neuloin pikapikaa valmiiksi vain todetakseni, että olinpa sitten unohtanut tehdä ne heti raglankavennusten alussa tehtävät 3x1 s kavennukset. Voi taivahan talikynttilät...siinä oli kuulkaas jo amalgaamit lujilla!

Mallissa sinänsä ei ole mitään turhia kiemuroita, ainoat mutkat ovat nuo palmikonkierrot hihansuissa.

Niin että olisipa muuten ollut tosi nopsa neulottava tämäkin, jos kaikki vain olisi mennyt kerralla putkeen. Tai edes lähelle putkea. Tai vähän sinne päin edes. Toisaalta, mikäs kiire tässä mihinkään...

Kävin tänään Helsingissä uuden lankakaupan, Villavyyhdin avajaisissa. Siellä oli myynnissä ainoastaan kauniita ja vielä kauniimpia lankoja, ei ensimmäistäkään vyyhtiä tai kerää mikä ei minulle olisi kelvannut. Hillitsin kuitenkin itseni (mies oli mukana) ja ostin vain muutaman vaivaisen kerän. Ihailen suuresti uuden yrittäjän rohkeutta ja suosittelen kaupassa pistäytymistä lämpimästi ihan jokaiselle.

Ja Helsingissä kun olin, niin kävin tietenkin myös ihmettelemässä maailman ehkä suurinta torkkupeittoa senaatintorilla, on siinä ruutu poikineen...

Nitkutus jatkuu...

Antiikin viehätystä

2011-09-25T16:15:00.000+03:00

"Aidez is a feminine fitted cardigan that has all the cozy antique appeal of traditional Aran texture". Vai niin.

Aidez (Beroccon ilmaisohje)

Lanka Cascade Eco+ alle 400 g

Puikot 6 mm

Viime keväänä Titityyn osastolla Helsingin kädentaitomessuilla roikkui malliksi neulottu Aidez. Koska halusin vaihteeksi kokeilla jotain paksumpaa lankaa, ostin osastolta takkiin Cascaden Yarnin unelmaisen pehmeää, paksuhkoa ECO+ -lankaa.

Ravelryssä tästä mallista löytyy tällä hetkellä yli tuhat toteutusta, joita kävin etukäteen katselemassa. Päätin, että noudatan sieltä saamiani hyviä vinkkejä: neulon takin mahdollisimman saumattomasti ja neulon myös hieman ohjetta leveämmät hihat, koska useampikin neuloja moitti niitä kapeahkoiksi. Kevään mittaan neuloin takkia aina kainaloihin asti, mutta sitten tuli kesä ja kärpäset - villatakki unohtui jonnekin neulekopan pohjalle.

Napit tekis kyllä terää!

Pari viikkoa sitten otin sen vihdoin taas esiin ja neuloin hihat: unohdin, että nekin olisi voinut neuloa pyöröneuleena, enkä muistanut myöskään leventää niitä. No, mahtuuhan käsivarteni niihin, eivätkä ne mitenkään kiristä, mutta jos tekisin uudestaan niin lisäisin kyllä silmukoita! Takki oli nopeasti neulottu, siis vaika aikajana oli aika pitkä. Erilaiset kuvioraidat tekivät neulomisesta mielekästä ja paksuilla puikoilla tuli tulosta sukkelaan.

Takakappaleen palmikkokuvio ei myöskään mene ihan niin kuin toivoisi, en ajoissa älynnyt, että ohjeen lataussivulla mainittua virhettä ei sitten ole korjattu ohjeeseen. Lopussa en enää edes viitsinyt katsoa ohjeesta että miten sen pitäisi mennä vaan tein kierrot oman pääni mukaan. Eipä tuo kamalasti kuitenkaan haittaa kun sitä ei itse selästään näe :)

Lanka on ihanan pehmoista, mutta siitä tuntuu kyllä irtoavan helposti irtonöyhtää, saa nähdä kestääkö lainkaan käytössä. Lämmin takki ainakin on, että toivotaan kirpeitä syyssäitä.

Nitkutus jatkuu...

Copycat

2011-09-02T21:22:00.000+03:00

Tämä neule, se on kuulkaas työvoitto! Olen jo vuosia ajattellut, että "sitten ensi kesäksi" neulon itselleni puuvillaisen tms. takin, jonka voi aina, ihan vaan kaiken varalta ottaa mukaan joka paikkaan, jospa vaikka tarvitsisi pitkähihaista sitten illemmalla. Näitä "ensi kesiä" on mennyt ohi useampi, ja niinhän se meni tämäkin kesä, ilman kesäneuletta.

Malli: Törkeästi matkittu Mian Ukkospilveä

Lanka katia linen, hieman alle 400 g

Puikot: 3 1/2 mm

Työvoitto myös siksi, että se on neulottu ylhäältä alaspäin ja ilman sauman saumaa. Jo pitkään olen ihaillut ystäväni Annan tapaa neuloa näin lähes kaikki neuleet. Olenpa tekniikkaa itsekin muutaman kerran kokeillut, mutta jotenkin se on silti jäänyt minulle hieman vieraaksi. Kesällä tapasimme Mian ja Annan kanssa Tallinnassa ja tuolloin he molemmat hehkuttivat tämän tekniikan jaloutta. Mialla oli mukanaan myös juuri silloin valmistunut neuletakki, jota kadehdin, erityisesti siinä vaiheessa kun aurinko meni pilveen ja olisi ollut mukava vetäistä jotakin pitkähihaista ylleen. Mian takin langat oli ostettu Tallinnasta, joten tapaamisemme päätteeksi marssimmekin Liann Lõngad -puotiin ja ostin sieltä itselleni kesäneuletakkiin langat.

Aloitus viivästyi, koska edellisessä postauksessa esittelemäni pellavamekko oli pahasti vaiheessa. Heti kun sain sen puikoilta, kävin käsiksi tähän. Valitsin mallikuvion Haapsalusall -kirjasta, neuloin mallitilkun, perehdyin uudestaan provisional cast on -tekniikkaan ja aloitin neuleen ylhäältä alaspäin. Ja luulinpa, jälleen kerran, kutaisevani sen tuossa tuokiossa. Ja taas kerran olin niin väärässä. Milloin opin, että käsityö ei ole koskaan kovin nopeaa? Toisaalta, ystävällinen työkaverini lohdutti, että häneltä olisi mennyt vastaavaan vuosia - ei viikkoja :)

Jos nyt joku muu päättäisi neuloa pitsineuleen ensimmäistä kertaa ilman ohjeita ylhäältä alaspäin, niin suosittelen lämpimästi valitsemaan jonkin symmetrisen pitsikuvion. Minä nimittäin jouduin neulomaan molemmat etukappaleen alut kahteen - toisen jopa kolmeen kertaan, ennenkuin sain ne oikein. Olisi varmasti onnistunut ensimmäiselläkin kerralla, jos olisin malttanut edes hetkeksi pysähtyä miettimään symmetriaa tai sitä miten mallikuvio jatkuu kainaloista alaspäin. Tai jos olisin huomannut, että toisella puolella olin ihan pokkana neulonut kaksi kertaa samat kuviokerrokset ja koko kuvio oli siis aivan pielessä. Toisen hihanpyöriön tein kolmeen kertaan, Mialta saamistani hyvistä vinkeistä huolimatta.

Sanoisin, että tämä oli hyvin opettavainen projekti. Opin paljon asioita, jotka voin sitten taas seuraavalla kerralla autuaasti unohtaa :)

Nitkutus jatkuu...

"On OK muuttaa mielensä!"

2011-08-04T21:33:00.000+03:00

Pyynnöistä huolimatta, tai ehkä osittain jopa niiden vuoksi - taas mennään! Neljän kuukauden blogitauko teki terää ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että haluan taas jakaa jotain muiden kanssa. Kuten keväällä sanoin, neulomista en ole ikinä aikonutkaan lopettaa, mutta kun oma innostus oli niin alamaissa, niin en voinut käsittää että nitkutteluni jaksavat muitakaan kiinnostaa.

Pidemmittä puheitta: se on pellavaa - it's linen! Ja mä rrrrrakastan sitä! Ja ihmettelen miksi en ole koskaan aikaisemmin neulonut mitään pellavasta?

Malli: Raglantunika by Kirsi Pussinen SK 3/2009

Lanka: Wetterhoffin Akseli n. 380 g

Puikot: 3,5 mm ja koukku 3 mm

Mökkimatkalla heinäkuussa poikettiin kerran Hämeenlinnan Wetterhoffilla ja siellä oli ko. tunika mallinuken päällä. Eipä tarvinnut yhtään miettiä, että halusinko vaiko enkö - kyllä halusin!

Kuvaussessiossa mulla oli kyllä myös korkokengät mukana, mutta pönötyskuvat jäivät ottamatta kun päädyttiin Aurinkolahden rantakallioille. Nyt vaan kuvittelette ne korkkarit mulle ja pattipolvet piiloon, niin johan näyttää paremmalta :)

En noudattanut tällä kertaa ohjetta aivan pilkuntarkasti, vaan uskalsin poikkeuksellisesti tehdä joitakin pieniä muutoksia. Ehkäpä olen blogitauon aikana hieman vapautunut? En ole erityisemmin pussihihojen ystävä, joten tein hihoista kapeammat ja ehkä myös hieman lyhyemmät kuin ohjeessa. Ohje oli kokoon M, mutta koska olen pienempi niin yritin myös neuloa hieman vähemmillä silmukoilla, tosin en enää muista tarkasti missä kohtaa vähensin silmukoita ja kuinka paljon ja sekös harmittaa, koska haluan joskus tehdä vielä toisen tällaisen, tunikamittaisena tosin.

Ja vielä pakollinen varpaiden kastelukuva kun kerran rantsussa oltiin :)

Nitkutus jatkuu...

Perla

2011-04-10T14:00:00.002+03:00

Se on Helmi. Ihastuin tähän Tikrun malliin heti kun se julkaistiin ja hankin ohjeen ja langat syksyn kädentaitomessuilta Titityyn, mutta toteutus on vähän kestänyt. Tuijahan neuloi tämän useampaan kertaan ja pakko myöntää, että hänen kuvailemansa vastoinkäymiset pelottivat ja lykkäsin työn aloitusta. Pelkäsin myös, että olin ostanut lankaa liian vähän. Kevään messuilta ostin lankaa yhden vyyhdin lisää ja päätin ryhdistäytyä. Mittasin jo lokakuussa neulomastani mallitilkusta tiheyden ja se täsmäsi ohjeeseen aika hyvin. Tuijan postauksen perusteella kuitenkin tiesin, että pesun jälkeen tilanne on toinen ja niinhän se olikin.

Helmi by Mari Muinonen

Lanka allhemp6 vajaat 500 g

Puikot 4 mm

Yleensä neulon S-koon mukaan, mutta se vaikutti liian naftilta tällä kertaa. Vaikka M-koko puolestaan tuntui aivan liian suurelta, päätin kuitenkin neuloa sen mukaan ja toivoa että neule kutistuisi reippaasti pesussa, kuten mallitilkkukin. Niin kävikin ja ympärysmitasta tuli aika sopiva. Pituutta on ehkä hieman liikaa minun makuuni, mutta kai siihenkin tottuu.

Hamppulankaa en ole ennen tätä koskaan neulonut ja materiaali kiinnosti minua lähes yhtä paljon kuin neulemalli. Lankaa olikin mukava neuloa, tosin se oli sen verran kovaa, että etusormi piti loppuvaiheessa vahvistaa laastarilla. Neulepinnasta tulee uskomattoman tasaista, jopa sielä neule näyttää hyvältä tästä neulottuna. Lankaa jäi - tietenkin - se yksi vyyhti yli. Ohje oli erittäin selkeä ja malli nopea neulottava. Voisin jopa kuvitella vielä joskus neulovani toisen samanlaisen jostain muusta langasta.

Neulerintamalla on viime aikoina ollut hieman hiljaista muiden kiireiden vuoksi ja myös siksi, että neulominen ei enää ole innostanut vanhaan malliin. Olenkin päättänyt tehdä "Terhit" ja lopettaa bloggaamisen, koska perfektionistille jopa tällaisen harrastusblogin päivittäminen, vaikka epäsäännöllisesti ja harvakseltaankin, tuntuu välillä raskaalta. Eli suorastaan siis haittaa harrastusta, jonka olisi kuitenkin tarkoitus olla se rentouttava henkireikä. Siispä - näihin kuviin, näihin tunnelmiin - kaunis kiitos kaikille vuosien varrella kirjoituksiani kommentoineille! Ravelryssa jatkan ainakin toistaiseksi, joten tervetuloa sinne kuikuilemaan jos kiinnostaa.

Collect'em All

2011-03-13T13:41:00.000+02:00

Saanko esitellä - taas vaihteeksi yksi Annan suunnittelema malli.

Malli: Wrap by Anna (Kuduja Ravelryssa)

Lanka: Trekking pro natura ~180g

Puikot: 4,5 mm

Jakku neulottiin yhtenä kappaleena sivusuunnassa, kaulus ja "helmaresori" aina oikeaa ja muu osa mallikuviota, 5 kerrosta sileää neuletta ja joka kuudes kerros nurin. Pidän mallineuleesta kovasti, se on yksinkertainen, mutta ei silti liian tylsä.

Jakkuun neulottiin lopuksi pienet hihat. Jatkoin niitä jo kertaalleen, mutta voi olla, että jatkan niitä vielä hieman, saa nähdä.

Lankavalintani ei ehkä ennyt aivan nappiin, koska lanka on hieman liian pehmeää (75% villaa, 25% bambua) ja neule olisi ollut varmaan hieman ryhdikkäämpi esim. pelkästä villasta neulottuna. Päädyin kuitenkin juuri oikean harmaan sävyn takia juuri tähän lankaan. Neuloin jakun puikkosuositusta reilusti suuremmilla puikoilla ja neulejälki oli suorastaan järkyttävän epätasapainoista, joten pesin jakun heti kun sain sen valmiiksi. Pelkäsin, että se venähtäisi pesussa, mutta niin ei onnekseni kuitenkaan käynyt. Pahimmat epätasaisuudet pesussa hävisivät, mutta kauluksen reunaan ja helmaan oli pakko silti virkata vielä kerros-kaksi kiinteitä silmukoita, koska muuten reuna näytti vähintäänkin epämääräiseltä.

Hetken harkitsin, josko ompelisin etureunan kokonaan kiinni, koska mielestäni selkäpuoli edessäpäin näyttää kivalta. Ehkäpä sovellan tätä mallia vielä joskus ja teen tällaisen puseron.

Seuraavaksi käynkin käsiksi työhön, johon olen kerännyt rohkeutta puolisen vuotta, mutta siitä lisää ensi kerralla!

Nitkutus jatkuu...

Pleasures - plaisirs

2011-03-06T15:09:00.000+02:00

Pieniä iloja ja pieniä töitä. Sain ystävältäni ihanan huivin, koska se on kuulemma minun värini. Kiitos Anna! Lisää kuvia huivista Annan blogissa.

Neuloin lopusta Pirtin kehräämön karstalangasta vielä yhdet kämmekkäät seuraksi Harilikille, lankaa olisi muuten jäänyt hieman yli. Näihin sain menemään loput.

Neuloin ja huovutin myös lapaset jo jokin aika sitten. Lanka (Linie 231 Filz Wolle) ja ohje Vihreästä vyyhdistä :) Näihin pitäisi vielä kirjailla koristeet, mutta odotan inspiraatiota. Napit ystävältäni Ulla-Riitalta, jonka tapaan huomenna pitkästä aikaa.

Mies toi työmatkalta tuoksua, jota aluksi pidin mummotuoksuna, mutta josta olen nykyään riippuvainen. Tuoksuu muistuttaa lähinnä saippuaa...

Tämän kevään turkoosit Cascade Eco+ -langat ostin Wanhan Sataman messuilta Titityyn osastolta. Niistä tulee Aidez.

Sain tunnustuksen Villakeräsen Minnalta. Kaunis kiitos! Pahojen tapojeni mukaisesti en kuitenkaan jaa tätä eteenpäin.

Nitkutus jatkuu...

Kosto on suloinen

2011-02-12T16:17:00.007+02:00

Edit: Hip-hurraa! Sukkien malli selvisi, ne ovatkin "ruuturaitasukat", joihin Sinikka tuolla kommenteissa viittaa! Kiitos Sinikka, nyt uskon taas ymmärtäväni ohjeet oikein :)

**********************************************************

Sain anopiltani joulun välipäivinä sukkaohjeen, jonka otsikkona oli "Miesten sukka (Kontinkuvio)". Ohje oli kopio käsin kirjoitetusta ohjeesta, eikä siinä siten ollut mitään mallikuvaa sukista. Anopilla oli mielikuva, että ohje olisi ollut nk. konttineuletta oleviin sukkiin. Ohje oli 7 Veljestä -langalle ja koska sattuneista syistä olin sitä juuri hankkinut, niin päätinpä kokeilla, että millaiset sukat ohjeella oikein syntyisi. Neuloin mielestäni aivan ohjeen mukaan, en tiedä ymmärsinkö jotain väärin, mutta ei siitä kyllä konttineuletta tullut, vaan tällaista kiertävää raitaa.

Malli: Miesten sukka

Lanka: 7-veljestä

Puikot: 3 1/2 mm

Sukkaan luotiin 64 silmukkaa, neulottiin 2o2n -resoria noin 10-12 kerrosta, jonka jälkeen työhön lisättiin 8 silmukkaa ja aloitettiin kuvioneule. Lisätyt 8 silmukkaa kavennettiin ennen nilkan resoriosaa pois, mutta silti sukkaan jäi mielestäni hirmuisen paljon silmukoita. Neuloin ensimmäisen sukan kantapään ja kiilakavennukset peräti kolmeen kertaan ennen kuin sain siitä suhteellisen sopivan kokoisen.

Minulla on ollut jo pitkään haaveena saada joskus villasukat kuvattua siten, että kuvausrekvisiittana olisi todella antiikkiset monot ja sukset. Tai edes vanhat, rottinkiset lumikengät. Kumpiakaan en ole vielä saanut mistään käsiini, mutta onneksi mieheltäni löytyy omasta takaa lähes antiikkiset luistimet. Nuorempi poika kyseli kuvausretkemme jälkeen, että "Iskä, luisteliksä ihan oikeesti noilla?" Vanhempi poika tähän vastasi, että "Tietysti, nehän on ihan oikeesti hienot!" No, eipä tällaisia ainakaan enää varmaan kaupasta saisi ostaa, kaikki taitaa olla sellaisia mustia ja melkein muovisia nykyään.

Sukat menevät syntymäpäivälahjaksi appiukolleni, mutta kuvauksia varten ne pääsivät hetkeksi ihan oikeaan käyttöön. Otsikko viittaa viime vuoden vastaavaan kuvaussessioon, jolloin mieheni kuvasi sormet kohmeessa sukkiani. Nyt sain minä kokeilla sitä samaa, maata jäällä ja zoomailla. Olin varustautunut kuin talvisotaan, enkä palellut yhtään vaikka pakkanen ja tuuli yrittivätkin meitä viilentää. Ulkoiluun aurinkoinen päivä oli mitä mainioin ja luistelijoita merellä riitti!

Nitkutus jatkuu...

Harilik

2011-02-05T19:03:00.000+02:00

Tapasin muutama viikko sitten pitkästä aikaa Annan, joka oli käymässä Helsingissä. Annalla oli mukanaan suunnittelemansa Harilik, aivan ihana ja ilmavan keveä alpakkaliivi. Sovitin sitä päälleni ja ihastuin ikihyviksi. Sain myöhemmin Annalta ohjeen liiviin ja aioin toteuttaa omani Tallinnasta ostamastani angorasta, siitä samasta josta virkkasin edellisen postauksen kämmekkäät.

Malli: Harilik (Lang Vest) by Kuduja (rav linkki)

Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x 2 ja Schoppel-Wolle Merino Lace

Puikot: 5 mm

Tiheys ei kuitenkaan täsmännyt, joten harrastinpa hieman neulematematiikkaa ja päätin rohkeasti soveltaa. Neuloin liiviä melkoisen pitkälle vain todetakseni että pieleen meni. Uuteen yritykseen päätin käyttää kahden langan cocktailia, liukuvärjättyä villaa ja ohutta yksiväristä mohairia. Tällä kombinaatiolla tiheys täsmäsi paremmin, mutta neuloessani olin kuitenkin vähintäänkin epäileväinen lopputuloksen suhteen. Yllättäen se oli parempi kuin olin mitenkään osannut kuvitella! Liivistä tuli siis oikein mieluinen, lämmin ja pehmeä. Mitenkään kovin ohueksi ja ilmavaksi sitä ei tosin voi kehua. Eikä se myöskään ole yhtään alkuperäisen ihanuuden näköinen, mutta sekään ei nyt enää haittaa.

Liivi neulottiin yllhäältä alaspäin, ensin takakappale kainaloihin asti, sitten poimittiin aloitusreunasta silmukat etukappaleille ja neulottiin nekin samaan pituuteen. Sitten vaan yhdistettiin kappaleet, lisättiin muutamia silmukoita kappaleiden väliin ja annettiin palaa. Liivin pituuden määräsi mohairin riittävyys, jota varastooni oli jäänyt yksi kerä Mohairminimalistista (Annan suunnittelua sekin). Alareunan ainaoikein osuus on neulottu pelkällä villalla. Pääntien ja kädentiet viimeistelin rapuvirkkauksella, vaikka ei välttämättä olisi tarvinnutkaan.

Tuntuu, että kaikki tietävät minun olevan täysin koukussa neulomiseen. Sukulaiset, työkaverit, kuorokaverit, kässäkaverit ja myös lasten kaverit. Sain nimittäin ihanan, itsetehdyn syntymäpäiväkortin, jossa oli mm. seuraava kuva. Mielestäni se kertoo kaiken olennaisen neulomisesta. Kiitos Susanna :)

Nitkutus jatkuu...

Ihqu-pihqut

2011-01-22T16:31:00.000+02:00

Vielä kerran uskalla esitellä teille kämmekkäät, kun nämä on tehty sentään eri tekniikalla kun ovat virkatut. Näiden syntymään ainoa syyllinen on Outi, joka vuoden ensimmäisessä blogikirjoituksessaan esitteli hurmaavat virkatut harmaat kämmekkäänsä. Ja myös kertoi, miten oli ne virkannut, kiitos Outi! Eipä siinä sitten minun tarvinnut enää miettiä, että tekiskö vai eikö tekis, ainoastaan että milloin tekis.

Minulla oli jemmassa juuri oikeaa harmaata angoravillalankaa, jota ostin jo yli vuosi sitten Tallinnasta Pronksi-lankakaupasta, aivan vaan sen takia kun siitä neulottu mallitilkku oli niin ihanan tuntuinen. Outin ohjeen mukaan kämmekkäiden alussa on 40 silmukkaa ja lopussa kavennellaan sen verran, että jäljellä olisi 36 silmukkaa. Käyttämäni lanka on aika ohutta, joten virkkasin sitä kaksinkertaisena ja 3 mm koukulla (koska 3 1/2 mm koukku oli tilapäisesti hukassa ja löytyi vasta kun toinenkin kämmekäs oli jo melkein valmis). Itse kaventelin ja lisäilin silmukoita matkan varrella ohjeesta poiketen siten, että kämmekäs ei ole suora putki, vaan noudattelee käden muotoa, ainakin noin suurin piirtein :)

Lopetusreunan viimeistelin virkkaamalla siihen kerroksen rapusilmukoita ja aloitusreunaan kerroksen nirkkoja (tai jotain sellaisia). Ja sitten mietin, että miten koristellaan. Outi epäili, että menikö hänen hyvin hillitty koristelunsa överiksi. Minusta se ei todellakaan mennyt, mutta tästä omastani en ole aivan varma. Aikaa siihen meni ainakin tuplasti enemmän kuin koko kämmekkäiden virkkaamiseen. Virkkasin tuollaisia pikkuruisia kukkasia ohuesta Grignascon merinosilkistä 1,25 mm koukulla, ompelin ne kiinni kämmekkäisiin ja kirjoin sitten vielä vähän "köynnösvartta" kukkien väliin ja noita nuppuja (siis nuo onnettomat pikku pallerot yrittävät esittää kukannuppuja :)

Kiitos. Ja anteeksi. Ei tule enää kämmekkäitä. Ei ihan heti ainakaan.

Nitkutus jatkuu...

Bling-bling

2011-01-15T18:30:00.000+02:00

Miksi sitä aina jää johonkin koukkuun? Ensin oli mukamas niin kovin vaikeaa saada aikaiseksi edes yhdet kämmekkäät ja nyt ei sitten muuta tee enää mieli neuloakaan. Muiden blogeissa aikaisemmin ihailin toisten valmiita kämmekkäitä ja kommentoinkin usein, että minäkin tarvitsisin, mutta kuka neuloisi? Nyt kun olen saanut putken pään vihdoin auki, niin loppua ei näy. Näiden nimeksi mieheni antoi Bling-bling, koska langassa on oikeasti sellainen todella hieno kiilto, hyvin hillitty tosin.

Malli: kunhan neuloin

Lanka: nimetön tanskalainen silkkivilla n. 60 g

Puikot: 3mm

Koukku: 1,5 mm

Kesällä 2008 pakenimme sadekuuroa ihanaan pieneen lankapuotiin Ruotsin Grännassa. Paikka oli pullollaan kaikkea ihanaa, kuten tuollaiset pikkuiset "hemslöjd" -puodit tapaavat olla. Minä lämpenin ihanalle, tanskalaiselle kaksikierteiselle langalle langalle, jonka vyötteessä ei ole mitään nimeä. Langan koostumus on 50 % silkkiä, 25 % merinovillaa ja 25 % kidmohairia ja pehmeämpää saa hakea. Ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä à 120 kruunua, mikä tuntui ainakin silloin aika suolaiselta hinnalta.

Kaksi vyyhtiä on sellainen määrä, että se ei oikein mihinkään riitä ja langat ovatkin saaneet lojua näin pitkään lankakorissani. Olen niistä meinannut tehdä milloin pipoa ja milloin huivia, mutta väri on kuitenkin lopulta jotenkin niin outo, että en ole niistä mitään saanut aikaiseksi. Nyt tein nämä kämmekkäät, joihin kului vähän yli yksi vyyhti... Jäljellä on siis entistä vähemmän ihanaa lankaa, josta tullee toiset, hieman lyhyemmät kämmekkäät. Sitten joskus.

Aloin neuloa kämmekkäitä uusimman Suuri Käsityö -lehden ohjeen no 16 mukaan, mutta heti alkukerrosten jälkeen totesin, että langan kauneus menisi hukkaan pitsikuviossa. Siksi muutin suunnitelmaa ja jatkoin heti reunuksen jälkeen pelkällä sileällä neuleella. Tein kämmekkäisiin kavennuksia ja levennyksiä mittojeni mukaan, ahkerasti sovitellen. Ja joka kerran muistin varmistaa mieheltä, että "Kato, eiks tuu ihanat?" Ei se sitten enää lopuksi jaksanut kauheasti innostua... Outoa! Peukalon aukon tein kuitenkin lehden ohjeen mukaan, eli neuloin sillä kohdalla kerroksia edestakaisena neuleena, enkä pyörönä. Mielestäni sangen nerokas ratkaisu, ei tule sellaista rumaa venynyttä reunasilmukkaa niin kuin silloin jos päättelee silmukat ja sitten luo uudet seuraavalla kerroksella tilalle. Tarkoitan siis, että ainakin minulle käy (lähes) aina niin.

Peukun kohtaa en muistanut käskeä erityisesti kuvata, eikä se kovin hyvin näy seuraavastakaan kuvasta, valitettavasti. Kuvassa poseraa myös pikkusatsi sytykeruusuja, jotka on meilläkin todettu maanmainioksi konstiksi sytyttää vähän huonommatkin puut.

Jotta kämmekkäät eivät olisi liian pelkistetyt, virkkasin niihin pienet kukkaset Käspaikan ohjeen mukaan. Aloitin kukan tummemmalla vihreällä ja toisen terälehtikerroksen virkkasin langan vaaleammalla säikeellä. Työläintä tässä vaiheessa oli erottaa langan kierteet toisistaan, tuo tummenpi takertui yllättävän tiukasti vaalemapaan silkkisäikeeseen. Keskelle olisin halunnut ommella sellaisen oikein kirkkaan pienen kristallin hopeapedillä, mutta en ole löytänyt sopivaa. Sisäinen harakkani pyrkii selvästi pintaan!

Nitkutus jatkuu...

First things first

2011-01-10T20:15:00.000+02:00

Viikonlopun ehdottomasti ihanin ja tärkein tapahtuma oli meidän uuden pienen kummitytön kastejuhla!!! Pistelin hänelle menneen viikon iltoina pikkuisen kortin, muu sai jäädä. Tämän "urakan" (tosi pienen sellaisen) jälkeen en voi taas muuta kuin ihailla ja ihmetellä, miten jotkut (esim. Eila, Marika, Mari ja monet muutkin) jaksavat pistellä tuosta noin vain vaikka minkälaisia ihanuuksia. Ristipistoilu ei ole minun ykköslajini, vaikka sitä olen jonkin verran kokeillut aikaisemmin. Tosin taas kerran alkuun päästyäni huomasin, että kyllä siihenkin hommaan voisi ihmeen helposti jäädä koukkuun.

Mitähän faktoja tästä pitäisi kirjata ylös? Malli on Permin of Copenhagen no. 17-2025, koko 9 x 13 cm.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo kummipojan villasukista, jotka olin neulonut valmiiksi. Viikonloppuna poikkesimme myös heillä ja sain sukat hänelle annettua. Hätäinen kuva sukista otettiin parvekkeella, juuri ennen hämärän laskeutumista. Sukissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä, normiresorin neulominen alkoi melko nopeasti kyllästyttää ja päätin piristää sukan vartta "kiepsautuksella", kuten Annikainen on tehnyt useasti jo aikaisemmin, esim täällä. En sitten vaan muistanut autossa, että miten se kiepsautus Annikaisen sukissa meni ja erilaiset (tylsemmät) tuli. Ensi kerralla paremmalla onnella sitten!

Normisukat kokoa n. 38

Lanka: 7 veljestä

Puikot: varressa 3 1/2 mm ja terässä 3 mm

Nyt minulla on puikoillani "bling-blingit" (miehen määritelmä) ja niiden jälkeen aion virkata "ihqu-pihqut", joten niitä odotellessa!

Nitkutus jatkuu...

melkein marimekkoa

2010-12-30T18:56:00.001+02:00

Välipäivät mennä hurahtivat Pohjanmaalla anoppilassa. Sinne on täältä meiltä oikein jonkin verran matkaa ja neuloinkin kummipojan villasukkia hyvän pätkän jo menomatkalla. Perillä sain ne helposti valmiiksi kun ei tarvinnut ruokaa (tai mitään muutakaan) laittaa, aina sai istua valmiiseen pöytään. Uusimmassa ET-lehdessä oli kiva pipon kuva ja anopin vanhan pipo oli kuulemma jo aikansa elänyt. Vienosti hän ääneen pohdiskeli, että kukahan se osaisi neuloa uuden. Ymmärsinpä ottaa vihjeestä vaarin ja kysyä että noh, minkä väristä pipoa olis tarvis? Tummansininen kävisi toppapuvun kaveriksi.

Seuraavana päivänä sitten lankaostoksille ja eikun pipoa neulomaan. Kirjoneuletta. Ilman ohjetta. Kuvaa matkien. Vähän hirvitti, että mitä tulee. Mietin kavennuksia, että miten ne menisi sopivasti, kun sitä kuviotakin piti olla. Anoppia taas hirvitti että mitä tuli pyydettyä, liian vaikeaako? Yöunet meinasivat mennä - meiltä molemmilta. Ja ihan vaan yhden ainoan pipon takia. No, eihän se nyt yksi pipo ole juttu eikä mikään, tein sen seuraavana päivänä valmiiksi ja anoppi itse vuoritti sen vanhan pipon fleecereunuksella, jotta siitä tuli riittävän lämmin.

Malli: Peruspipo, omasta päästä, idea ET:n joulukuun numeron pipokuvasta

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot 3 1/2 mm

Lähtötohinoissa otettiin muutama kuva todistusaineistoksi. Että ei se miniä sentään aivan laiskana istunut koko lomaa, vaan pani tikkuja ristiin. Ruokapalkalla neuloi. Naapurin emäntä ehti jo pipon kehua. Melekein on niinkuin marimekkoa...

Nitkutus jatkuu...

Tosi tarpeeseen

2010-12-19T15:45:00.001+02:00

Tämän otsikon olen kirjoittanut luonnoksiin 5.elokuuta, joten ei ole mikään hetken mielijohde tämä postaus - tai sen aihe ainakaan. Olen jo pitkään toivonut, että ehtisin/jaksaisin/viitsisin neuloa itselleni kämmekkäät, koska vaikka työpaikallani on muuten ihan lämmintä ja mukavaa, niin kuitenkin tuntuu, että ranteet ovat konttorirotalla enemmän tai vähemmän jäässä.

Ranteenlämmittimet
Ohje: Piia Martikainen, Suuri Käsityö 11-12 (2010)

Lanka: austermann Alpaca Silk n. 60 g

Puikot: 4 mm

Malli on uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, helppo ja nopea neuloa. Olipa mukavaa saada jotain kerrankin todella nopeasti ja kivuttomasti valmiiksi. Ohjeessa taisi tosin olla pieni virhe, sillä siinä käskettiin luomaan 24 silmukkaa ja neulomaan 3 tai 3,5 mm puikoilla. Minun kämmekkäissäni on kuitenkin 36 silmukkaa, vaikka lanka oli paksumpaa ja puikotkin vastaavasti isommat. Kämmekkäät pääsivät heti käyttöön ja keräsivät töissä kollegoilta kehuja ideasta, muidenkin ranteita ilmeisesti palelee.

Hrrr....ota äkkiä se kuva!

Vielä kaksi työtä on tarkoitus toteuttaa tämän vuoden puolella: salomoninsolmuhuivi hierojalleni ja villasukat yhdelle kummipojistani. Pikkasen kiirus tulee, mutta ei haittaa!

Nitkutus jatkuu...

Heelless sleeping socks

2010-12-12T14:11:00.000+02:00

Pesin miehen yösukat koneessa vaikka eivät olleet konepestävät. Pesun jälkeen eivät mahtuneet edes mulle enää, peltiä olivat entiset silkkisukat. Kyllähän minä tiedän, että silkkivillaa ei pestä koneessa, mutta ei sitä aina ajattele, tekee vaan. Siispä lupasin neuloa uudet yösukat kylmäjalkaiselle. Kukapa muu ne neuloisi? Ja kuka ne vanhat pilasi? Se sama väittää vielä pitävänsä neulomisesta. Ei kyllä uskoisi, koville otti näiden sukkien neulominen.

Heelless Sleeping Socks by Nancy Bush

Kirjasta Knitting Vintage Socks / Nancy Bush

Lanka: Austermann Step 100 g

Puikot: 3 mm

Neuloin 80 silmukalla, 32 mallikerran toistoa, muuten ohjeen mukaan. Lanka ostettu ties koska, muistaakseni ihan vaan kannatuksen vuoksi pienestä lankakaupasta. Säälistä. Ei varmaan kukaan muu kuitenkaan ostaisi tätä pois. Myöhemmin olen kovasti sitä ihmetellyt, että pitikö silti ostaa niin rumaa? Olisi varmaan ollut tarjolla myös jotain kauniimpaa? Puolustuksekseni voin sanoa, että kerällä se näytti kyllä paljon paremmalta.

Kysyin mieheltä, että haittaako, vaikka sukista tulee rumat. Ei kuulemma haittaa, koska ei ne sieltä peiton alta mihinkään näy. Jos mä vaan itse kestän. Kestän mä, pidän vaan silmät kiinni. Ja yöllä on pimeetäkin, vaikka vahingossa avaisinkin silmäni.

Ihan hyviltä näyttävät minustakin peiton alla

Mallissa ei sinänsä ole mitään vikaa, se nyt on vaan kuolettavan tylsä. Että ei näitä enää ikinä. Ei kiitos, ei meillä ainakaan. Mutta mikä tärkeintä, sukat on testattu ja hyviksi havaittu. Ei enää kylmiä koipia peiton alla :)

Nitkutus jatkuu...

Samikset

2010-11-21T17:00:00.001+02:00

Neuloin viime syksynä itselleni mohairtunikan. Kun kummityttöni Elina näki sen kerran päälläni hän henkäisi silmät loistaen että "Mäkin haluun...". Ja minä lupasin neuloa - tietenkin!

Toteutus tapahtui vähän hitaasti, mutta nyt meidän kelpaa keikistellä.

Malli: Rebecca no 37 / Suuri Käsityölehti 10/2009
Puikot: 5 mm ja 5 1/2 mm
Koukku: 4 mm
Lanka: Drops Kidsilk n.125 g

Ennen neulomista mittailin tyttöstä ja omaa mekkoani ja tulin siihen tulokseen, että jos teen Elinan mekosta noin 70 % pienemmän kuin omastani, niin sen pitäisi olla aika passeli. Yksi välisovitus tarvittiin uskon vahvistukseksi, mutta muuten käytin vaan laskinta ja luotin mittasuhteissa omaan arviointikykyyni työn edetessä.

No, nyt kyllä näyttää siltä, että pingotuksessa kasvunvaraa tuli sen verran, että mekkonen menee neidille vielä useampana vuonna...

Nitkutus jatkuu...

Kaavoihin kangistunut

2010-10-31T13:33:00.007+02:00

Ystäväni Jaana kysäisi kesällä, että haluaisinko neuloa hänellekin pitsihuivin. Että haluaisinko? Tykkääkö hullu puurosta?

Mallia pohdittiin yhdessä, eikä sitä oikeaa ollut helppo löytää. Jaanaa miellytti useampikin malli, mutta itse pohdin pidempään, että minkä huivin haluaisin neuloa. Kokeilisinko jotain ihan uutta vai tekisinkö uudestaan jonkun vanhan mallin, jonka neulomisesta olen aikaisemmin tykännyt? Suosikkeja minulla on montakin, mutta ensimmäinen neulomani Aeolian lähti käsistäni uudelle omistajalle niin liukkaasti, että tuntui kuin siitä ei jäänyt itselleni edes kunnon mielikuvaa. Muistin vain, että pidin kovasti siitä helmien pujottelusta, eikä huivi ollut liian suuri.

Keväällä tilasin kässäkurssikavereiden kanssa helmiä suoraan Kiinasta ja yksi satsi pienistä lasihelmistäni olikin juuri oikean sävyinen lajitelma Jaanan valitsemaan lankaan nähden!

Aeolian by Elizabeth Freeman Lanka: Grignasco Merinosilk vajaat 100 g (kaksinkertaisena) Puikot: 4 mm Kiinalaisia lasihelmiä n. 1000 kpl

Tarkoitukseni oli tehdä kuusi Yucca-kaavion toistoa, mutta epähuomiossa neuloin niitä seitsemän. Koska niitä pitää olla parillinen määrä, neuloin sitten vielä kahdeksannen, sillä oli helpompaa tehdä yksi toisto lisää kuin purkaa. Huivista tuli siis hieman suurempi, kuin oli tarkoitus, mutta ehkä tuo ei haittaa. Koko pingotuksen jälkeen noin 150x70 cm.

Seuraava neulomuskin on tilaustyö, olen aloittanut kummitytölleni samanlaista mohairtunikaa, jonka neuloin itselleni viime syksynä. Siitä sitten ensi kerralla.

Nitkutus jatkuu...

Apinan raivolla

2010-10-03T19:54:00.000+03:00

Tiesittekö muuten, että "Experienced - for knitters able to work patterns with complicated shaping and finishing" ei olekaan suomennettuna "Nopea välipalaneulomus - kutaise tästä pikaisesti päällepantavaa lähestyviin juhliin", vaan se tarkoittaa että "Vähän helevetin työläs - harkitse vielä". Minä en tuota tajunnut ja aloitin sen kummempia miettimättä.

Lace Jacket by Brooke Nico
Designer Knitting Fall 2010
Rowan kidsilk haze n.110 g
Puikot 4 mm

Voin rehellisesti kertoa, että ei sitten niin mikään neule ole ikinä tökkinyt näin pahasti. Hammasta purren, apinan raivolla, suomalaisella sisulla ja kaikilla muilla mahdollisilla kliseillä neuloin kuitenkin tämän loppuun. No kannattiko? Varsinkin kun juhlat oli ja meni, enkä mä edes pidä mistään hörsöistä, vaan sellaisista ihan yksinkertaisista jutuista. Suoraviivaisista. Toisaalta tuleehan niitä aina uusiakin juhlia, jos vaikka joskus tekisi mieli edes vähän hörsöillä. Mukavan lämmin ja kevyt se on, lankaa meni vähän yli 100 grammaa.

Malli aloitettiin selästä keskeltä. Enpä ole ikinä kokenut niin suurenmoisia hankaluuksia jo ensimmäisen viiden silmukan kanssa. Miten luodaan viisi silmukkaa viidelle puikolle ja aletaan neuloa? Ei jummarra, ei! Selvisin kuitenkin ja mallikaavio olikin jo ihan jees, siis jos silmät pysyivät tiiviisti oikealla rivillä. Turha oli edes haaveilla mistään tv:n katselusta tämän neuleen kanssa, pelkkä ajatus jostain muusta sai hukkaamaan paikan ja päästelemään ärräpäitä. TV-ystävällisyys asteikolla 4-10 ihan 0.

Reunus oli jo vähän helpompi, mutta niin puuduttavan piiiiiitkä. Varmaan yhden viikon neuloin pelkkää reunusta. Laskin, että siihen meni lähes 20 tuntia. Kaikkeen sitä voikin ihminen aikaansa kuluttaa! Tein ihan ohjeen mukaan, en muuttanut yhtään mitään kun en olisi osannutkaan. Hihatkin juuri niin pitkät kuin käskettiin, lehden kuvissa ne ovat mielestäni sellaiset 3/4-mittaiset, minullapa nuo näyttävät olevan melkein täyspitkät.

En ole muuten aikaisemmin törmännyt ohjeeseen, jossa vain puolet tarvittavista mallikaavioista löytyy lehdestä ja loput sitten tulostetaan netistä. Mikähän logiikka siinä on? En ole vielä ymmärtänyt, mutta en ole huolissani. On niitä nimittäin muutama muukin pikku juttu, joita en ihan ymmärrä :)

Nitkutus jatkuu...

Heinäkuun satoa

2010-08-28T19:39:00.015+03:00

Kesällä se virkkaa. Kasseja ja huiveja. Lähinnä huiveja.

Tarkoitus ei ole todellakaan käyttää näitä kaikkia yhtä aikaa, vaan aamulla valitaan mustan (tai valkoisen) takin kaveriksi se, mikä silloin eniten miellyttää. Pahoin pelkään, että se on aina se sama. Jostakin tulee se lemppari kuitenkin.

Virkatut huivit vasemmalta oikealle #1, #5 ja #6
Moda 3/2010
Koukut: 4 mm, 3,5 mm ja 3,5 mm
Lanka: Rowan Lenpur Linen, Pellava (Öölannin kehräämö?), Mondial Cometa
Koko: n. 9 cm x n.160 cm

Syksyllä se taas neuloo. Mohairia. Ja käy kengän kanssa lankakaupoissa etsimässä sitä oikeaa sävyä. Ei löytynyt aivan täydellistä, mutta aika hyvä kuitenkin.

Nitkutus jatkuu...

Aina oikein nurin vaan

2010-08-21T22:22:00.000+03:00

Olen ihaillut useita tiina f:n "aina oikein vaan" -huiveja ja vannonut, että vielä joskus minäkin teen sellaisen. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ostin Pirtin kehräämöstä hieman meleerattua karstalankaa ja nappasin sieltä myös tämän huivimallin kun en muistanut ulkoa miten se Tiina niitä lisäyksiä huiveihinsa oikein tekeekään.

Malli: Neulottu kolmiohuivi (Pirtin kehräämö)
Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x 2
Puikot: 4mm

Huivi ei siis ole "aina oikein vaan", vaan helmineuletta, eli "aina oikein nurin vaan"! Heti paikalla piti päästä aloittamaan ja ajattelin myös, että tämä ei ehkä olisi ihan niin tylsää neulottavaa, vähän sentään pitää miettiä mitä on tekemässä. Toisaalta, sehän se on juuri se hieno idea siinä aina oikein vaan mallissa. No, se jäi nyt sitten vielä ikäänkuin pankkiin se vieläjoskuskerranminäteensenainaoikeinvaanhuivin :)

Ohjeessa oli kaksi tapaa tehdä huivi:
1) Luodaan 300 silmukkaa ja neulotaan neljä kerrosta, joiden jälkeen neulotaan jokaisen kerroksen alussa kaksi silmukkaa yhteen kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa.
2) Aloitetaan huvin kärjestä ja lisätään joka kerroksen alussa yksi silmukka.

Päätin aloittaa leveästä päästä kaventelemaan, koska tiesin, että huivista tulisi tosi pieni kun lopettaisin välittömästi kun helmineuleen neulominen alkaisi puuduttaa... Uskon tehneeni oikean ratkaisun, koska huivi on valmis. Ja se on iso. Ohjeen mukaan koko olisi noin 140x70cm, mutta minun huivini on 165x90 cm - hassua!

Minun täytyy myös tämän projektin myötä perua kaikki rumat ajatukseni Suomalaisista liukuvärjätyistä langoista. Tähän asti olen luullut, että Suomessa ei osattaisi värjätä niin, että värit vaihtuisivat kauniisti. Kyllä osataan!

En olisi ikinä uskonut, että voisin joskus sanoa, että tämäkin on ollut valmis jo pitkään, mutta kun ei ole jaksettu kuvata. Ja että olis muutakin valmista, kun vaan jaksais kuvata. Nyt sekin ihme on tapahtunut.

Nitkutus jatkuu...

Päivänkakkara

2010-07-21T20:37:00.007+03:00

Kesäloman viimeisellä viikolla suuntasimme kohti Itä-Suomea. Matkan varrella oli Pirtin kehräämö ja valitettavasti/onneksi Villapeikko kertoi tuosta paikasta juuri lähtöämme edeltävänä iltana... Siellä poikettiin ja ostin hieman - no - lankaa. Mutta vain hieman.

Joensuussa oli toistaiseksi mahtavin Taitokeskus ikinä, tai siis kokonainen Taitokortteli. Sielläkin poikettiin, jotkut jopa kaksi kertaa. Ja ostin hieman, no - trikookudetta. Mutta vain hieman. Mies ei oikein lämmennyt kun ehdotin välitöntä muuttoa Joensuuhun. Ei kuulemma ole talvella niin kiva kuitenkaan. Mutta voiko oikeasti olla huonompi kuin Vantaa?

Olen jo pitkään haaveillut virkkaavani maton, jonkun vähän sellaisen kuin ne ihanat matot Virkkuukoukussa-blogissa. Taitokorttelissa oli myynnissä sopivasti tarvikepaketti, joten sekin tuska on nyt ohi.

Malli: Pitsimatto Päivänkakkara (Taitokeskuksen ohje)
Lanka: Matonkudetta reilut 1 kg
Koukku: 8 mm

Matosta ei tullutkaan ihan täydellistä, jostain syystä virkkasin nuo terälehdet jotenkin vähän vinoksi, voisiko pistää helteen piikkiin? Vai mitenkähän ne kavennukset ja levennykset olisi pitänyt tehdä? No, aina ei mene niin kuin Strömsössä.

Maton halkaisija on noin 80 cm. Sijoituspaikasta ei mitään hajua vielä, mutta kyllä se johonkin varmaan sopii, muuallekin kuin tuonne kalliolle.

Kudetta jäi vähän yli, sellaista pientä koria siitä aloittelin, mutta kun just nyt en muista miten sitä suuntaa vaihdetaankaan sitten kun pohja on valmis. Niin että kesken jäi, toistaiseksi. Pitää vähän mietiskellä, eipä tässä mitään kiirettä ole - kesä jatkuu.

Nitkutus jatkuu...

amoR

2010-06-28T22:33:00.010+03:00

Terveisiä Roomasta!

Takana ihana viikko ikuisessa kaupungissa - mielestäni hyvä paikka juhlistaa 20-vuotista avioliittoa :)

Matkan lähestyessä mieheni tiedusteli, että "Onko sulla mitään nitkutusta siellä Roomassa kuvattavaksi?" "No ei ole, mutta tehdään..." Viimeiset saumat kyllä ompelin vasta paikan päällä kun oli kuopuksen rippijuhlatkin hoidettava ja aika neulomiseen oli juhlavalmistelujen ym. takia kiven alla, kuten langatkin. Menitasta lopulta haalin heidän kaikki loput seitsemän keräänsä, kolmea eri värjäyserää...

Malli: Liehuhelmainen tunika, Novita kevät 2010
Lanka: Luxus Wave 350g (koko s)
Puikot: 6 mm

Liehuhelmainen tunika Novitan tämän kevään lehdestä - mieheni mukaan mallia "loippana".

No joo, ei todellakaan ehkä se kaikkein kuvauksellisin neule, mutta erittäin käyttökelpoinen esim. silloin kun piti peittää olkapäät ja käsivarret Rooman lukuisissa, toinen toistaan upeammissa kirkoissa ja myös iltaisin kun armoton helle lopulta viileni ihanaksi, samettiseksi illaksi.

Lanka oli uusi tuttavuus minulle ja vaihteeksi erittäin positiivinen yllätys, mielipiteeni Novitan langoista nousi ainakin yhden pykälän verran.

Ja olihan siellä tosiaan paljon muutakin kuvattavaa... Mistä näitä tällaisia saisi?

Nitkutus jatkuu...

Fína hyrna

2010-06-10T18:47:00.000+03:00

Elikkäs se hianompi huivi. No jaa... Neuloin tämän, kun Abrazo ei ollutkaan odotuksieni mukainen ja lankaa oli reilusti jäljellä. Tosin Abrazo meni sitten loppuvaiheissa kuitenkin purkuun ja uusiokäyttöön kun lankaa ei sittenkään ollut muuten tarpeeksi...

Malli: Fína hyrnan (Elegant fichu)
kirjasta Triangular and long shawls
lanka: teeteen Elegant vajaat 100 g kaksinkertaisena
Puikot: 4 mm ja 2 1/2 mm koukku reunuksen virkkaamiseen

Arvatkaas muuten miltä tuntuu, kun pingottaessaan huivia huomaa, että aivan aloitusreunassa onkin jotain pielessä? No ei tunnu kivalta, ei. Onneksi olen oppinut antamaan pienet, ja ehkä myös vähän isommat virheet anteeksi itselleni. Muiden virheet ovat sitten ihan eri asia, tietenkin.

Se virhe on tuolla pyrstössä päin, mutta ei nyt ihan hirveästi haittaa kun näin pienenä kuvana katselee :-)

Tämä on niitä islantilaishuiveja siitä kirjasta, jonka viime vuonna hankin kun halusin välttämättä neuloa Hyrna Herborgarin. En muuten suosittele tätäkään ihan ensimmäiseksi pitsineulehuiviksi kenellekään. Mikähän se olisi se paras aloittelevan huivineulojan malli? Aina jokin ihme juttu kun tulee ainakin mulle aina vastaan.

Keskiosa on ihan tuollaisia perinteisiä timantteja, mutta se neulottiin tosi jännässä järjestyksessä: ensin luotiin runsaasti (294 kpl) silmukoita, joita sitten tasaiseen tahtiin kavenneltiin. Koska tiesin neulovani kolmiohuivia, luulin neulovani sitä yläreunasta, kolmion kannasta alaspäin, kohti kapenevaa kolmion kärkeä. Lopulta jäljellä oli 11 silmukkaa, jotka ommeltiin yhteen ja - ta-daa -se olikin yläreunan keskikohta! Tiedän, että sepustukseni kuulostaa hämärältä, mutta ihan selvää se sitten lopulta oli, jopa minulle... Sen jälkeen poimittiin ne 294 aloitussilmukkaa, jotka olivatkin kolmion sivut, puikoille ja neulottiin tuo reunus, joka on kai se elegantti osuus.

Huivi menee lahjaksi ja saajalle tiedoksi, että ei ole lahjahuivia hampaisiin katsominen. Niinhän se meni?

Nitkutus jatkuu...

Pakolliset kuviot

2010-05-17T21:21:00.009+03:00

Olen lukemattomia kertoja todennut, että kesätopit ovat mielestäni melko turhia vaatekappaleita Suomen kesään. No, neuloin kuitenkin taas yhden.

Ihastuin Emma Fassion suunnittelemaan hihattomaan kesätoppiin ja päätin haluta samanlaisen itselleni. Heti Emman kuvat nähdessäni tiesin, että minun toppini langan pitää olla ikivanhaa Novitan Butterflyta, se jotenkin mielestäni sopi tähän malliin ja hieman myös muistutti Emman käyttämää lankaa.

En edes muistanut ko. lankaa omistavani, mutta niin vain löytyi viisi sekalaista kerää jonkun laatikon pohjalta, pari kerää oli ihan koskemattomia ja kolme sellaista, että jotain niistä oli aloitettu, mutta sitten kuitenkin myöhemmin purettu. Kumma kun, joku mun komeroissa salaa neuloo :)

Rosa's Sleeveless Cardi - Jumper by Emma Fassio
Puikot 7 mm
Lanka Novitan Butterfly 110 g

Tein ihan ohjeen (Ravelry linkki) mukaan, paitsi numeroa pienemmillä puikoilla ja siksi jatkoinkin suoraa vartalo-osuutta vähän useamman kerroksen. Ja jatkoinhan mä muuten helmaakin, muistaakseni kuusi kerrosta. Niin, ja virkkasin kaula-aukon ympäri kerroksen kiinteitä silmukoita, että siitä tuli vähän pienempi. Eli tein MELKEIN ohjeen mukaan.

Kuvat otettiin mun lempparipaikassa, Kallvikin niemessä ja merivesi oli oikeasti lämmintä tuossa matalassa hiekassa. Pian on ihan oikeasti kesä!

Nitkutus jatkuu...

Pieni ja hieman pitsinen

2010-05-09T13:35:00.001+03:00

Olen säännöllisen epäsäännöllisillä Viron vierailuillani ostanut jo useamman Eesti Käsitöö -lehden. Nythän kyseinen lehti käännetään myös suomeksi ja päätinkin kevät 2010 lehdestä toteuttaa Kelly Kruusmanin suunnitteleman pienen pitsineuleen heti sen nähtyäni.

Malli miellytti silmiäni ja toteutuskin kuulosti oikein hyvältä: "Edestä kahdella napilla suljettava hihaton ja hiukan pitsinen neulepusero on neulottu yhtenä kappaleena, ilman yhtäkään ommelta." Siis erittäin hyvä, lähes täydellinen...

Suomennetut ohjeet olivat, no, vähintäänkin hämmentävät. Yleensähän lehtien ohjeissa neuvotaan hyvin tarkasti neulomaan esim. resoria tietty kerros- tai senttimäärä, toistamaan mallikerran kerroksia vaikkapa 5 kertaa jne. Näissä ohjeissa käytettiin enemmänkin termejä: neulo pieni resori, neulo takakappaletta kunnes pituus tuntuu sopivalta jne. Ei se mitään, pitää vaan ahkerasti sovittaa, miettiä, että tuntuuko sopivalta vai ei, ja sitten vaan lujasti luottaa omaan arvostelukykyynsä! En kuitenkaan suosittele ohjetta aivan vasta-alkajille...

Onneksi löysin Ravelrystä Virssun, joka oli jo neulonut kyseisen neuleen ja saatoin häneltä kysellä miten hän oli esim. hihan kavennukset tehnyt.

Koko projektin ajan pelkäsin siis pahinta, mutta kaarrokketta neuloessani aloin uskoa, että tästä vielä tulee jotain! Uskollinen, jo aiemminkin mallinani toiminut Espritin neule toimi verrokkina ja uskon vahvistuksena. Lopputulos on paljon parempi, kuin ikinä uskalsin odottaa, oikeastaan olen suorastaan tyytyväinen lopputulokseen ja se on kuulkaas paljon se!

Pieni pitsineule by Kelly Kroosman
Käsityö - Viron suurin käsityölehti kevät 2010
Lanka: Zitron Savanna n. 250 g
Puikot: 4 mm ja 3 mm

Tein helmaosan kymmenisen senttiä pidemmäksi kuin ohjeessa oli, muuten lopputulos olisi ollut lyhyt ja leveä. Kaula-aukon ja hihansuiden resorit neuloin kierretyin silmukoin ja suositusta pienemmillä puikoilla, koska helman normi 1 o 1 n -resori on mielestäni todella ruma, olisi pitänyt tajuta neuloa sekin kierretyin silmukoin. Yläosan neuloin myös korkeammaksi kuin mallissa, koska en halunnut niin suurta kaula-aukkoa enkä varsinkaan hieman puffimaisia hihoja, kuten Virssu sanoi ohjeen mukaan neulottuna niistä tulevan.

Summa summarum: She is very happy!

Nitkutus jatkuu...

Kultaa ja kunniaa

2010-04-28T10:25:00.007+03:00

"Ei ole siitä laulajaksi, jolt' ei tulle tuhka suusta, kipinöitä kielen alta, pilkkahiiret hampahista..."

Päästiin siis Bratislavaan tuhkapilvistä huolimatta, vaikka jännäksi veti. Lähtö oli viime torstaina klo 17.05 ja kenttähän avattiin liikenteelle sitten lopulta klo 15... Ja kannatti muuten lähteä, tuli tuhka suusta ja kipinät kielen alta, ainakin tuomaristo oli sitä mieltä ja sehän riitti :)

Neulonut en ole pitkään aikaan, lähes kahteen viikkoon, mutta kevään viimeinen metallilankatyö on valmis! No, siis melkein valmis koska kuvia ottaessani huomasin, että nokkaa pitää vielä vähän korjata. Huomenna se onkin jo kiikutettava kässäkoulun kevätnäyttelyyn. Eli tänään pitäisi vielä ne talvella tehdyt huovutetut kuvat kehystää... Ihan vaan vähän jäi niinku, no, oikeastaan vois sanoa, että viime tippaan. Mutta onhan tässä vielä pari tuntia tänäänkin aikaa. Kiirettä pitää näiden harrastusten kanssa.

Tämän kevään viimeisenä työnä piti tehdä metallilintu kuluneen lukukauden aikana oppimillamme tekniikoilla, tyyli oli siis vapaa. Mulla meni pikkasen överiksi noitten helmien kanssa, mutta pitihän ne käyttää kun olin niitä kerran ostanut.

Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi päätin, että lintuni on Fenix. Tuhkasta lentoon, vaikka siivetön onkin...

Nitkutus jatkuu...

Pikkuhali

2010-04-19T21:35:00.002+03:00

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, vietin viikonlopun Tallinnassa mm. vironvillaa ostamassa. Tässä näitä herkullisia värejä, joista valitsin oranssia, oranssia, oranssia ja oranssia, yhteensä neljä vyyhtiä siis. Olisihan siellä tosin ollut tarjolla kauniita vihreitä ja turkooseja, ja myös paljon muita värejä, kuten kuvasta näkyy.

Tarkoitus oli myös etsiä kaunis kuvauspaikka viikonlopuksi valmistuneelle uudelle huiville, Abrazolle = halaus. Tallinnassa oli kuitenkin, auringonpaisteesta huolimatta, todella tuulista ja kylmää, varsinkin suunniteltuna kuvauspäivänä eli sunnuntaina. Halusin varoa vilustumista lähestyvän kuorokilpailun vuoksi ja kuvaukset toteutettiinkin sitten hätäisesti ennen huoneen luovutusta hotellihuoneen lämmössä ja valossa. Tällä hetkellä torstainen lähtö Bratislavaan tosin tuntuu vielä hyvin epävarmalta.

Abrazo by Susanna IC
lanka: teetee Elegant vajaa 25 g
puikot: 5 mm

Ihastuin Abrazoon heti kun näin sen, malli on mielestäni todella kaunis, ja hieman erilainen kuin kaikki aikaisemmin neulomani huivit. Huivin langaksi valitsin teeteen Elegantin, joka vastasi ohjeen lankaa mielestäni lähes täydellisesti. Huivi neulottiin poikkeuksellisesti helmapitsistä aloittaen: "Luo puikoille 376 silmukkaa ja neulo pitsikaavion mukaan kerrokset 1-26." Hieman jännitti, että miten käy, menevätkö silmukat tasan kun pääsen ekan kerroksen loppuun. Neljännen kerroksen jälkeen sitten purin ja aloitin taas uudestaan vain huomatakseni, että olinkin purkanut turhaan - oman ajatusvirheeni takia.

Pitsineulekaavio oli todella simppeli ja mukava neulottava, loppuhuivi neulottiinkin pelkkää sileää neuletta lyhennetyin kerroksin. Lopputulos on sellainen iso, hyvin matala U-kirjain joka on alhaalta paksumpi kuin yläreunoistaan.

Olisin toivonut, että huivista olisi tullut hieman korkeampi, nyt se tuntuu turhan kapealta. Paksumpi lanka olisi ollut fiksumpi valinta tähän malliin. Langan menekki taisi olla alle 1/2 vyyhtiä, eli huivi painaa alle 25 g ja tuntuu, että se oikeasti ihan liian kevyt, en saa sitä oikein mitenkään asettumaan kauniisti. Huiviin olisi kuulunut neuloa jonkin verran helmiä pitsikaavioon ja ne olisivat varmaan auttaneet tuoden hieman lisää painoa alareunaan. Ehkä minun olisi pitänyt myös päätellä tuo yläreuna pikkuisen napakammin, jotta se ei tuolla tavalla lörpöttäisi ja rullautuisi kuten se nyt tekee. Auttaisikohan, jos jaksaisin vielä virkata siihen kerroksen vaikka kiinteitä ketjusilmukoita.

Huivin piti olla lahja eräälle henkilölle, mutta olen sen verran tyytymätön lopputulokseen, että en sitä eteenpän anna. Joko teen modatun, parannellun kakkosversion tai valitsen kokonaan toisen mallin ja toivon, että siitä tulee enemmän sellainen kun ajattelin.

Nitkutus jatkuu...

Nurgake

2010-04-05T14:01:00.001+03:00

Virolainen neuleystäväni Anna on ahkera neuloja ja taitava suunnittelija. Pidän hänen malleistaan ja olenkin niistä muutamia toteuttanut: Minimalistin, Padjapüürin ja Mohäärimetsän jopa kahteen kertaan.

Anna neuloo usein ylhäältä alaspäin ja mahdollisimman vähin saumoin. Itse olen jo pitkään halunnut kokeilla tuota hänen tapaansa neuloa ja Nurgake tuntui oikein sopivalta testineuleelta.

Nurgake by Anna (Kuduja in Ravelry) Lanka: Drops Paris 250 g Puikot: 4,5 mm

Neule valmistui pikavauhtia, lauantaina illalla aloitin ja sunnuntai-iltana päättelin langanpäät. Tätä neuloessani opin kolme uutta asiaa: miten kokonainen neule toteutetaan ylhäältä alaspäin, miten luodaan silmukat provisional cast on -tekniikalla ja lisäksi vielä uudenlaisen, joustavan päättelytavan. Uusien asioiden oppimisen kannalta testineule saa minulta täyden kympin ja pidän mallista muutenkin.

Mahdolliset virheet ovat vain ja ainoastaan omiani:

Yksi lankakerä oli eri värjäyserää (No en todellakaan tarkistanut enää kassalla!)

Palmikonkierrot menivät ekalla kertaa ohjeen mukaan, mutta loput kuusi kertaa vähän sinnepäin (Ei, en sitten muistanut noudattaa ohjetta kuin kerran...)

Lopputulos on hieman liian tyköistuva, vaikka lisäsinkin ohjeeseen hieman enemmän silmukoita (Juu ei, en taaskaan neulonut mallitilkkua. Minäkö?).

Puuvillalangat eivät ole varsinaisia suosikkejani, mutta aina kesää kohti mentäessä niihinkin tulee tartuttua. Aluksi luulinkin, että Dropsin Paris on minulle uusi tuttavuus, mutta muutaman kerän neulottuani lanka alkoi tuntua jotenkin kovin tutulta (ei ole kovin tiukkaan kierrettyä) ja yllättäen muistinkin neuloneeni siitä jotain aiemminkin: Plagiaatti on onneksi kestänyt hyvin käyttöä ja pesua, pienet venymät kyynärpäiden kohdalla palautuvat ruotuun aina pesussa.

Olipa muuten ihan loistava veto valita kuvauspaikaksi huomenna puoleksitoista vuodeksi remonttiin menevä Talvipuutarha. Siellä oli meidän lisäksi satoja muita, oli silleen rento fiilis poseerata...

Lopuksi vielä pieni mainospala asiasta kiinnostuneille: Tallinnassa on lauantaina 17.4. Pronksi-lankakaupassa Evillan ale, joten jos vironvilla kiinnostaa, niin nokka kohti Tallinnaa! Minulla on jo laivaliput ostettuna, myös kantajalle :)

Nitkutus jatkuu...

Sheep says "baaah"

2010-04-01T20:38:00.006+03:00

Hyvää bä-ä-ääsiäistä!

Suuri käsityölehti 3/2009

Pampula-lankaa 100g ja Janne-lankaa n. 60g
Puikot 4 ja 8 mm

Lampaan piti olla joululahja, mutta valmistui vasta nyt... Se on se viimeinen keskeneräinen. Siis jos vaan neuleet lasketaan. Sen nimeksi piti tulla Late, mutta onneksi lapseni valisti minua ja sanoi että Late-lammas on ihan klisee. Siksi se on nyt sitten Wilho.

Nitkutus jatkuu...

Jaffat tulloo!

2010-03-21T16:35:00.010+02:00

Eilen olin koko päivän kässäkurssilla tekemässä kierrätysmetallitöitä. Kun myöhään iltapäivällä tulin kotiin tuotokseni kanssa, niin mies totesi että "No, tuohon pitää suhtautua varmaan samalla tavalla kannustavasti ihan niinku silloin, kun lapset tuovat innoissaan ensimmäisiä käsitöitä koulusta kotiin...". Ei se munkaan mielestä mikään loistosuoritus ollut, mutta silti! Olin sentään oppinut juottamaan kolvilla ja laittamaan pop-niittejä.

Totta puhuen metallityöt, ainakaan nuo kierrätysmetallityöt, eivät kyllä oikeen ole saaneet meikäläistä vielä syttymään. Näytän joskus tuotoksistani kuvia, niin saatte nauraa :) Seuraavassa ihan vaan johdannoksi pieni vilautus korista (ja siitä Jaffasta), joka omasta mielestäni on ainakin melkein onnistunut metallilankatyö.

Jokunen aika sitten taisin otsikoida jotain tyyliin kaksi ilman kolmatta, mutta tässä se kolmas nyt sitten kuitenkin on.

Carita "tilasi" itselleen keepin ja antoi ohjeeksi että vaikka jotain ruskan sävyistä, kiitos. No, on tää aika leiskuvaa ruskaa, mutta parempaa sävyä en kädentaitomessuilta löytänyt. Oranssi on yksi mun omista lempiväreistäni, joten neuloin tätä ihan ilokseni.

Lanka: Gjestalin Topp't Tå
Muut tiedot samoin kuin edellisessä keeppi-postauksessa

Kaksi aiempaa keeppiä olivat mielestäni vähän liian leveitä ja jätinkin tästä leveydestä viisi silmukkaa pois. Carita toivoi, että keeppi olisi selästä hieman pidempi kuin omani, joten tein tähän kerroksia ehkä hieman enemmän kuin aiempiin versioihin. Lanka taisi kuitenkin olla hieman ohuempaa kuin ne kaksi, joita aiemmin käytin, sillä keeppi tuntui valmiina todella naftilta. Siispä kastelin koko hoidon ja yritin hieman muotoilla sitä paremmaksi - lopputulos taitaa olla aika sama kuin ilman em. säätöjä olisi tullut...

Parasta tässäkin keepissä on sen nappi, vai mitä? Senkin ostin kädentaitomessuilta. Olisi tietysti vähintäänkin kohteliasta mainita sen tekijä, mutta kun en muista, en sitten niin millään! Sorry!

Alhambrasta vielä sen verran, että se on liian lyhyt ja jatkan sitä pitkään kuin lankaa riittää. Seuraavassa kuitenkin spekit ja pari kuvaa, en jatkossa sitä enää sitten lopullisissa mitoissaan esittele.

Malli: Alhambra by Anne Hanson
Lanka: Aade lõng Artistic 8/1 kaksinkertaisena
Puikot: 3 1/2 mm
Mitat nyt: 30 x 150 cm

Mallineule on periaatteessa ihan simppeli, mutta tarkkana siinä saa olla kuitenkin koko ajan. Eila tuossa jo aiemmin kommentoikin, että näyttää kovin samalta kuin se mitä Lainesukissa on käytetty. Pitäisi varmaan seuraavaksi tehdä nuo sukat huivin kaveriksi:)

Nitkutus jatkuu...

Ilohippusia

2010-03-19T17:07:00.009+02:00

Borta bra, hemma bäst... Ai että kun meinaa kulkea tuo ajatus ihan ruåttiksi reissun jälkeen! Yritettiin miehen kanssa teineille vakuuttaa, että kyllä kannattaa sitä pakkoruotsia koulussa tankata. Niinku että olis muka helpompaa sitten "ulkomailla". No, se on pakko myöntää, että tuolla pohjoisempana puhuvat kyllä aika paljon ymmärrettävämpää kieltä kuin Tukholmassa, missä en ikinä ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä ne mulle sanoo. Eikä nekään kyllä ikinä ymmärrä mua. Åressa ne ainakin teeskenteli ymmärtävänsä, ne ihanat ihmiset!

Summa summarum, matka oli oikein antoisa, mutta onhan mukava olla taas kotonakin. Postilaatikkoon oli kuluneen viikon aikana kertynyt paljon kaikenlaista postia ja yksi tosi kivakin juttu:

Osallistuin viime viikolla, varmaan jo toisen kerran elämässäni blogiarpajaisiin ja "Tättärää" vaan kun tärppäsi! Kun en mää ikinä mitään voita, niin pessimisti ei pety -asenteella en myöskään yleensä yritä. Elinam:n korut olivat kuitenkin niin kauniita, että päätin tehdä poikkeuksen ja osallistua. Suurkiitos vielä kerran Elina, korusi pääsi hyvään kotiin!

Matkaneuleena ollut Alhambra on pingottumassa ja nyt jännittää, että onko se sittenkään tarpeeksi pitkä. Aluksi aioin neuloa sitä niin pitkään kuin lankaa riittäisi, sitten laitoin vähän jäitä hattuun kun anopin joululahjahuivikin venähti pingotuksessa tarpeettomankin pitkäksi. Tällä kertaa ei taida käydä niin, mittaa on nyt 150 cm joten pelkäänpä, että pitää vielä vähintään kolme mallikertaa neuloa lisää. Lankana on Aade lõng 8/1 vironvilla kaksinkertaisena ja neuloin sitä 3,5 mm puikoilla, joten tämä ei sitten tietenkään venynyt ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Väri on edelleen vain sinne päin, pahoitteluni! Mies jo ehdotti, että seuraavan kerran lankakauppaan otetaan kamera mukaan ja vain sellaisia lankoja saa ostaa, joista on helppo ottaa oikeanlaisia kuvia, tässä kun ei nyt tunnu mikään kuvankäsittelykään auttavan. Täytyy vain lohduttautua sillä, että ei langan väri ko. firman värikartassakaan näytä olevan yhtään parempi kuin minun kuvissani.

Ai niin, yksi juttu jäi matkasta vähän kaivelemaan, ihan oma moka sekin. Åressa oli nimittäin pieni lanka- ja lelu ym. -kauppa Kaki ja siellä myytiin tarvikepakettia nimellä Årepåse. Kangaskassiin oli painettu ohje ja kuva piposta "Åremössan", kassissa sisällä oli lankakerä, mittanauha, puikot ja neula ompelua varten. Koko komeuden hinta oli 199 kruunua, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa noin hienosti tuotteistetusta ideasta. Kassi jäi kuitenkin ostamatta, kun en heti osannut päättää väriä ja vähän kyllä myös mietin, että kuka tuollaista "jou-mään" -pipoa meillä sitten pitäisi (oikea vastaus on: ei kukaan). Seuraavana aamuna olikin jo liian myöhäistä, kauppa kun aukesi vasta klo 10 ja meillä oli edessä piiitkä ajomatka Tukholmaan. Sinne jäi siis, niisk... Onneksi on netti ja nettikaupat keksitty!

Yhdestä jutusta ne ruotsalaiset eivät kyllä kuitenkaan oikein kovin paljon ymmärrä (yritin nyt sanoa tälleen ihan nätisti) ja se juttu on sauna. Enkä sano tätä ihan vaan yhden kokemuksen perusteella, vaan kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Joten menenpä tästä seuraavaksi sellaiseen oikeaan, suomalaiseen saunaan. Tai no jaa, ei tota meidän saunaakaan kovin paljon voi kehua, mutta hakkaa se silti mennen tullen ihan joka ikisen ruotsalaisen saunan.

Nitkutus jatkuu...

Haasteita

2010-03-16T20:13:00.006+02:00

Haaste no 1:

Ei oikeastaan yhtään paha, mitä nyt reisiä vähän hapottaa. Mutta sehän menee nopeasti ohi.

Haaste no 2: Tämä on jo oikeasti vaikeaa. Miten saadaan ihana, syvä turkoosi näyttämään ihanalta, syvältä turkoosilta myös valokuvassa, eikä vaisulta vaaleansiniseltä, kuten kuvassa?

Haaste no 3: Tämä on ehdottomasti vaikein. Miten talvilomalla pysytään hereillä klo 21 asti?

Nitkutus jatkuu...

Ei läheskään täydellinen

2010-03-05T18:48:00.008+02:00

... mutta saa kelvata.

Kromatogrammi
Lanka: Aade Lõng Artistic (Lavender)
Puikot: 3 mm

Kerrankin jaksoin tehdä ihan reilun mallitilkun, kastella sen ja laskea tiheydet ihan viimeisen päälle. Ja suunnitella, ainakin jo vähän etukäteen, että mitä teen ja miten: Mahdollisimman vähän saumoja, eli alaosa yhtenä kappaleena, hihat pyörönä ja yläosa taas yhtenä kappaleena raglankavennuksilla.

Hitsi, alin nappihan on auki...

Kainaloihin asti menikin tosi hyvin, hihat myös ja osien yhdistäminenkin sujui ihan ok. Yläosaa ja raglankavennuksia neuloessani kuitenkin tajusin, että hihoissa oli sittenkin liikaa silmukoita! Ja vähän myöhemmin tajusin, että myös etukappaleissa oli jonkin verran liikaa... En kuitenkaan enää jaksanut purkaa, koska hihatkin olis pitänyt oikeasti purkaa vähän pidemmälle, jotta niistä olisi tullut tarpeeksi kapeat.

Hätäratkaisuna tihensin vaan kavennustahtia ja päätin muutaman silmukan sieltä täältä pois muutenkin. Ajattelin, että otan sitten vaikka ompelukoneella liiat väljyydet pois... Tai sitten laitan takin pesukoneeseen ja yritän tasaisesti vähän kutistaa takkia. Onko kenelläkään kokemuksia, kannattaako edes yrittää vai kutistuuko liikaa? Tiedän, että jotkut ovat ainakin vironvillasta neulottuja huiveja pesseet koneessa ihan menestyksekkäästi. Tai ainakin niin väittävät :)

Helman ja hihansuut neuloin aina oikein ja kaksinkertaisiksi, en tiedä oliko se nyt niin hyvä idea, alussa tuntui siltä. Kromatogrammin "piikkejä" eli noita kuvioita tuohon helmaan, neuloin niillä "hirtetetyillä nurjilla", jotka opin Vikkelisukkia neuloessani. Eivät ainakaan näissä kuvissa kovin paljon erotu.

Takki on ihanan ohut ja lämmin, joten tavoitteeseen päästiin (no nyt on tarttunut varmaan hiihtäjiltä tapa puhua itsestäni monikossa). Väliäkös sillä, jos se ei aivan täydellisesti istukaan? Vai enkö vaan voi myöntää, että harmittaa ihan sikana? Nyt minulla on kuitenkin erittäin hyvä käsitys siitä, mitä ensi kerralla teen toisin.

Nitkutus jatkuu...

Tämä tarina on tosi

2010-02-26T22:12:00.006+02:00

Äitini täyttää pyöreitä vuosia lähipäivinä ja lahjan hankinta on ollut pitkä prosessi. Lopulta idea oli valmiina - shiatsutuoli sen olla pitää. Jaa eikun toteuttamaan:

Googlettamalla tsekataan mallivaihtoehdot ja hinnat, luksusmalli kuulostaa hyvältä ja siihen päädytään.
Edullisimmin hoidamme hankinnan nettikaupan kautta ja kas kuinka kätevää: rasti ruutuun ja toimitus hoituu eri osoitteeseen kuin maksajan osoite - suoraan äidille siis! Hienoa!
Tavaraa on varastossa - toimitusaika 3 - 14 päivää. No okei, synttäreihin on vielä reilut kolme viikkoa, onpahan ainakin ajoissa perillä kun nyt jo tilataan!
Tilauksen status: maksettu, toimitus avoin
Varoitetaan isää, että pian tulee paketti ja ihan tarkoituksella, älkää vaan vahingossa palauttako sitä vaikka ette ole mitään tilanneetkaan!
Kuluu 13 päivää, otetaan yhteyttä nettikauppaan kun ei tilauksen status muutu - "No kun meillä on nyt vähän toimitusvaikeuksia kun ei meillä ookaan just tota mallia varastossa ja on just ollu tää muuttokin. Mutta kyllä sitten heti ens viikolla saadaan tuoli postiin..." Ei sitten varmaan tullut mieleen informoida asiakasta viiveestä oma-alotteisesti.
Soitetaan isälle - ei kannata sitä postia kytätä, nyt on vähän toimitusvaikeuksia, ens viikolla sitten pitäis tulla...
Ens viikolla tulee sähköpostia: "Hei, tilaamanne tuote on postitettu ja voitte seurata toimituksenne kulkua postin seurannasta. Huomiottehan että postilla voi mennä vuorokausi ennenkuin seurantanumero päivittyy nettisivuille."
Menee 2 vuorokautta. Vihdoinkin: jeeee - lähetys on kirjattu logistiikkakeskuksessa kuljetusjärjestelmään. Jos meillä on ihan mieletön tuuri, niin tuoli on perillä jo tänään, viimeistään huomenna ja saan soittaa äidille että haepas postista paketti!
Myöhemmin illalla uusi jeeeeee - no nyt se on jo noudettavissa postitoimipaikasta... MITÄ #### ??? Se on meidän postissa! 300 km äidiltä!!!

Aaaargh! Pistää miettimään, että onkohan se edes oikea tuoli...

******

Eniveis, mun neulomat Phentex-tossukat oli ajoissa perillä. Ja äiti olis kuulemma ollut ihan tyytyväinen niihinkin.

Malli: Phentex Slippers Pattern
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 4 mm

Ostin itselleni samanlaiset tossut Virosta Haapsalun reissulta viime keväänä ja mietin että miten ne on oikein tehty, tossujen sisäpuoli näyttää niin hassulta! Nuo lankojen yliviennit lisäävät kivasti paksuutta pohjaan ja tossut ovat mukavan lämpöiset jalassa.

Tossukoiden ohje löytyi aika helposti Ravelryn avulla. Tämä on sellainen mukava"aivot narikkaan" -ohje, että vois ne kaikki langanjämät tuhota vaikka tällaisiin tossukoihin pitkillä automatkoilla tms.

Nitkutus jatkuu...

Siitä tulis niinku villatakki

2010-02-14T19:37:00.008+02:00

Lankana on jo kesällä ostamaani viron villaa, jota Anna ystävällisesti toi minulle hieman lisää muutama viikko sitten.

Tämän talven paukkupakkaset ovat saaneet minut haaveilemaan ohuesta, mutta ah, niin lämpimästä, täysvillaisesta takista. Ja ohutta takkiahan ei valitettavasti voi neuloa kovin paksusta langasta, joten tässä sitä sitten nitkutellaan kolmosen puikoilla ja toivotaan että se joskus valmistuu. Sitä paitsi, viime juhannuksenakin oli ihan sairaan kylmä. Niinku meinaan vaan, että ei tässä nyt niin kovin kiire ole, tarvii sitä sitten myöhemminkin..

Tuleekohan tästä yhtään mitään? Tällä kertaa ainakin onnistuin tiheyslaskelmissa ja mitoitus tähän asti tuntuis olevan suht' kohdillaan. Mittoja otin Vohvelistani, joka on ollut tämän talven ehdoton suosikkineuleeni. Ans' kattoo ny.

Nitkutus jatkuu...

Kaksi ilman kolmatta

2010-01-31T20:38:00.000+02:00

Väsynyt mies tuli eilen työmatkalta Norjasta. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti:

- "Oliko kiva reissu?"
- "Noo... olihan se."
- "Mennääks sitt huomenna kuvaileen, kun ei tänään enää ehdi?"
- "Joo, mennään vaan. Mitä kuvataan?"
- "No niitä keeppejä, mitä mä tein silloin viime viikonloppuna."
- "?????" [Hämmentynyt, lähes tyhjä katse] "Ja mä kun luulin, että mä en vaan ymmärrä sitä norjaa ja tanskaa, mutta en mä ymmärrä suomeakaan..."

---
Mitä Wikipedia sanoo keepistä?

Keeppi: Keeppi on noin käsivarsien puoleen väliin yltävä, hartiolle tuleva viittamainen asuste. Erotuksena boleroon keepissä ei ole hihoja, mutta jotkut keepit voidaan kiinnittää hartioille käsivarren alle kiinnitettävillä napeilla tai muilla vastaavilla. Keeppejä valmistetaan neulomalla ja valmiista kankaasta. Keeppejä käytetään yleisesti naisten juhla-asusteina, esimerkiksi häissä.

---

Ensin oli kuitenkin nappi. Ja napille piti saada neule. Ja neuleelle kaveri. Siis koska oli toinenkin nappi.

Eikö olekin ihmeellistä, miten luonto koristelee materiaalin? Tämä on koivua, joka on lähtenyt pilaantumaan (mätänemään kuulostaa jotenkin pahalta) ja prosessi kuvioi sen noin kauniiksi.

Idean ja keepin mallin sain ystävältäni, jolta sain napinkin, kiitos Ulla-Riitta! Malli oli hauska ja nopea neuloa ja se on hartioilla ihanan lämmin, paksua patenttineuletta kun on. Mutta voihan, jo päivän käyttökerran jälkeen täytyy valitettavasti todeta, että vähän pienempikin olisi minulle riittänyt, keeppi kun tuntuu vähän venyvänkin käytössä. Purkaako vaiko eikö purkaa, siinäpä...

Ja siis koska oli toinenkin nappi tein samalla tohinalla, tietenkin jo ennen ensimmäisen kappaleen koekäyttöä, toisenkin keepin! No, tämä on kuitenkin eri langasta, josko se ei venyisi niin helposti. Tästä taisi onneksi tulla hieman pienempi, koska pelkäsin langan loppuvan kesken ja hyvä niin, sillä sitä jäi alle kaksi metriä.

malli: 6721B Keeppi
lanka: Novita Tempo (punainen)/ Schachenmayr Silenzio (vihreä) 200 g
puikot: 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 mm

Nappina tässä on sellainen rouhea, hyvälle tuoksuva tervattu nappi. Keepin väristä en ole vielä ihan varma, siis onko se aika ihana vai aika kauhea, hmmm...

Ihania nappeja (kuin myös rouheita sellaisia tai käsin koristeltuja) tekee Ulla-Riitan ystävä, joka tekee niitä vaikka tilauksesta, täsmälleen sellaisia kuin pyydetään. Ja mistä vaan puusta. Hän tekee puusta paljon muutakin kivaa ja kaunista, mm. koruja ja käyttöesineitä, taitava kun on käsistään. Kuvassa minulla on tammesta tehty kaulakoru, jonka nimi on "Ikkuna puun sydämeen".

Näistä puutuotteista, napeista ja muistakin kuullaan varmaan myöhemmin vielä lisää. Ja jos ei muuten, niin ainakin tässä blogissa.

Nitkutus jatkuu...

Huivi vaan

2010-01-25T18:24:00.002+02:00

Lauantaisella luisteluretkellä kuvattiin myös viime viikolla valmistunutta pitsihuivia.

Olen jo vuosia sitten ihaillut Tukholmassa DesignTorgetilla myynnissä olleita, henkäyksenkeveitä, uskomattoman ilmavia pitsihuiveja ja miettinyt, että miten niitä oikein neulotaan. Joulukuussa näin Tallinnassa Pronksi-lankakaupassa ihanan, hyvin samantapaisen huivin ohuesta mohairista neulottuna. Ystäväni Anna lähetti minulle mallikuvion, jota arveli siinä käytetyn. Mallikuvio on sangen yksinkertainen:

Langan (70 % kid mohairia, 30 % silkkiä) ostin samalla matkalla Liann Lõngad -lankakaupasta. Lanka on mielestäni todella laadukasta ja lisäksi erittäin edullista, muistaakseni vain noin 3 euroa kerä. Mutta voih... huivista ei kuitenkaan tullut ihan sellaista kuin tarkoitin, vaikka ihan kaunis tulikin.

Huivi vaan (n.30 x 170 cm)
Lanka: BBB Soft Dream 50 g
Puikot: 6 mm

Tämä minun neulomani huivi on hyvin yksinkertainen: Neulotaan kaksi reunasilmukkaa (aina oikein), sitten neulotaan 5 silmukkaa yhteen ja luodaan samantien viisi uutta tilalle (joka toinen silmukan etureunasta ja joka toinen takareunasta), yksi oikein, viisi yhteen kuten äsken, ja viisi uutta tilalle, yksi oikein jne. Toistetaan mallikertaa ja välisilmukkaa niin monta kertaa kuin halutaan ja lopuksi neulotaan taas kaksi reunasilmukkaa. Sitten kolme kerrosta sileää neuletta väliin ja taas mallikuviokerros, mutta siten, että kuvion (kukan) keskikohta tulee edellisen kuviokerroksen "välisilmukan" kohtaan. Minulla oli huivissani 63 silmukkaa ja neuloin siitä niin pitkän kuin mihin lanka riitti, kuviokerroksia tuli yhteensä 50.

Tapasimme Annan kanssa viime viikolla, Helsingissä tällä kertaa. Näytin hänelle huivia ja pohdimme, miten huivista tulisi sellainen kuin haluan. Nyt minulla on taas pieni ajatus siitä, miten voisin yrittää mallia muokata, jotta siitä tulisi oikeanlainen. Perästä kuuluu!

Nitkutus jatkuu...

Ihana miäs

2010-01-23T16:34:00.004+02:00

...suostui makaamaan jäällä ja kuvaamaan rouvan sukkia! Mitäs siitä, jos muutama muu luistelija (ja niitähän Vartiolahdessa riitti) vähän ihmetteli meidän touhuja, kukaan ei kuitenkaan kompastunut meihin! Ja mitäs muutakaan sitä vapaapäivänä tekis, pakkastakin oli enää vaan 15 astetta ja se tuntui melkein miellyttävältä, ainakin aamun 23 asteen jälkeen. Ohuet, tuulenpitävät sormikkaat tosin tulivat ostoslistalle, kun kuvaajan näpit olivat jäätyä.

Eli vihdoinkin ne edellisessä postauksessa mainitsemani Vikkelisukat on kuvattu! Vaikka olen neulonut sukkia jos jonkinlaisia, niin nämä menevät yksinkertaisuudessaan ja istuvuudessaan Top 3 -listalleni ihan välittömästi. Tosin miten niistä olisi voinut kovin epäsopivat tullakaan kun neuloessani sovittelin niitä malttamattomana jalkaani varmaan noin sentin välein ja katsoin, että miltä näyttää?

Vaikka minullakin on muutama sukkakirja hyllyssäni ja vielä useampaa olen selaillut kaupoissa, niin minusta tämä Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan Sukkasillaan-kirja selkeine kuvineen ja hauskoine teksteineen on kuitenkin ehkä se kaikista paras. Ainakin siinä on eniten malleja, jotka haluaisin joskus toteuttaa ja oikeastaan ihan vaan siksi, että ne näyttävät jotenkin niin perinteisiltä ja simppeleiltä, niissä ei ole mitään turhia "kruusooksia". Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertaisia juttuja siis.

Näissä sukissa ei ole mielestäni mitään ylimääräistä. Tai no, ehkä toi tupsukka tuolla yläreunassa on vähän liikaa? Eihän sitä toisaalta olis ollut pakko sinne tehdä. Sukan kaksinkertainen yläreuna (kuminauhakuja), takasauma ja kuvio neulottiin kaksinkertaisilla , nk. hirtetyillä nurjilla, mikä oli ihan uutta, siis minulle. Ja minullehan riittää, että mallissa on yksi uusi juttu ja olen jo aivan innoissani. Eikä sen todellakaan tarvi olla muuta, kuin yksi uudella tavalla neulottu nurja silmukka. Pienet ne on ilon aiheet!

Harmi vaan, että tuo ruskea lanka on niin tummaa, että sukan molemmin puolin oleva kaunis vikkelikuvio ei kuvissa oikein erotu. Kirjassakin on varmaan kaikki sukat neulottu värikkäistä tai suhteellisen vaaleista langoista, joista saa helpommin myös kauniita kuvia.

Vikkelisukat, Kyllikki Mitronen
Lanka: Step Classic reilut 100 g
Puikot: 2,5 mm

Nitkutus jatkuu...

Mellihuivi ja haaste

2010-01-18T20:52:00.006+02:00

Keskeneräisiä töitä on enää yksi, muut ovat saaneet purkutuomion. Vikkelisukat ovat olleet valmiit jo kohta kaksi viikkoa, odottavat vain taas päivänvaloa ja kuvaamista, viikonloppu hujahti taas rinteessä...

Raportoidaan nyt kuitenkin yksi "työ" tässäkin postauksessa eli Huovutettu Mellihuivi. Piti kokeilla tuotakin, lankaa ei ollut muun väristä tarjolla ja tuo nyt ei harmaan takin kanssa näytä yhtään miltään. Eikä oikeastaan näytä tuossa oksallakaan yhtään miltään. Eipä siitä sitten sen enempää.

Anna antoi minulle tunnustuksen, kiitos siitä!

Tähän liittyen pitää kertoa kymmenen asiaa itsestäni, joten tässä tulee:

1. Lankavarastoni on jossain vaiheessa kasvanut vähän liian suureksi, olen ilmeisesti ostanut kun olen halvalla saanut. Olen kyllä ostanut myös, vaikka olen joutunut maksamaan ihan liikaa. Ja ilman mitään mielikuvaa, mihin lankaa tarvitsen.

2. Puikkovarastoni on myös sangen kattava, mutta sitä voin ja vakaasti aionkin vielä täydentää ihan reilusti.

3. Virkkuukoukkuja löytyy myös lukuisia, useampi koukku samaa kokoakin...

4. Keskeneräiset työt olen tällä erää melkein selättänyt, nyt on vain kaksi neuletyötä ns. vaiheessa, muita en suostu laskemaan.

5. Minulle tulee tällä hetkellä neljä käsityölehteä, lisäksi ostan säännöllisesti kaksi muuta aina heti niiden ilmestyttyä.

6. Myös huovutusvilloja on varastoituna tällä hetkellä aivan liikaa ja vääriä värejä, pitää jossain vaiheessa siis ostaa lisää myös niitä oikeita värejä. Eihän niistä muuten mitään tule.

7. Metallityöt eivät taida olla minun juttuni, metallilankaa minulla onkin vain ihan vähän, kurssiakin on tosin ollut vasta kaksi kertaa.

8. Paperinarua on myös.

9. Ja helmiä, ja koruvaijeria, ja korun osia, ei onneksi niin kovin paljon.

10. En ole koskaan neulonut sormikkaita enkä bikineitä, varmaan kaikkea muuta kyllä. Sormikkaat vielä joskus neulon, bikinit saavat jäädä väliin.

Ensi kerralla sitten niistä sukista. Hoh-hoijaa...

Nitkutus jatkuu...

Täytekynä

2010-01-09T17:02:00.008+02:00

Välipäivät vierähtivät vuorimaisemissa energiaa kuluttaen, valoa ja aurinkoa tankaten. Kuusi päivää ja kuusi eri rinnealuetta: Saalbach, Kaprun, Dorfgastein, Hochkönig, Kitzbühel ja Zell am See.

Siellä ei neulottu kun ei jaksettu, mutta nyt on kuitenkin yksi keskeneräinen vähemmän:

Fountain Pen Shawl by Susan Lawrence

Interweave Knits, Spring 2009
Lanka: Tencel, 74 x 2 tex, n. 100 g
Puikot: 3 mm

Tätä neuloinkin pitkään ja hartaasti! Malli ilmestyi jo ties koska, Ravelryyn olen kirjannut aloituspäiväksi 20.5.2009. Silloin muistaakseni ajattelin, että tuota Tenceliä (100% lyocell) olisi hauska neuloa kesällä kun se ei ole niin kuumaa... No joo, eipä vaan tullut paljon neulottua. Idean lankaan sain Tessin mummolleen neulomasta huivista kun halusin kokeilla jotain uutta materiaalia. Lanka oli suht' mukavaa neulottavaa, mutta voih, niiiiin liukasta! Jos silmukka pääsi putoamaan niin se oli karannut jo monta kerrosta ennen kuin ehdin kissaa sanoa! Yhden kitkerän katkeran purkutuokion jälkeen otinkin ne elämänlangat ahkeraan käyttöön tämänkin huivin kanssa.

Hieman arvelutti miten huivi lopulta pingottuu, mutta se pingottui juuri niin kuin pitikin, käyttäytyi paljon nätimmin kuin moni villalanka.

Nypyt tässä menivät kyllä vähän harakoille, niistä tuli aika littanoita ja luulenpa, että niiden suhteen villalanka olisi ollut parempi valinta. Kuvat otettiin muuten Helsingin Uunisaaressa, jossa melkein päivälleen vuosi sitten kuvailtiin toista huivia. Silloin ei lumesta ja jäästä ollut tietoakaan. Minusta lumitilanne just nyt on aika sopiva :)

Nitkutus jatkuu...

Ho ho ho

2009-12-24T10:34:00.003+02:00

Hyvää Joulua!

Nyt rauhoitutaan Joulun viettoon ja nitkutus jatkuu vasta ensi vuoden puolella.

Nitkutus jatkuu...

Tähkä

2009-12-17T21:01:00.008+02:00

Ensimmäinen keskeneräisten finalisointiprojektin tuotos on valmis. Anopin joululahjahuivihan se siinä, aloitettu toukokuussa, jolloin tein pari mallikertaa ja loput nitkutin sitten edellisen parin viime viikon aikana. Tuntui, että se ei valmistu ikinä. Ajattelin jo laittaa mukaan lapun, jossa lupaan neuloa siitä pidemmän, sitten paremmalla ajalla. Kastelussa ja pingotuksessa siihen tulikin sitten mittaa enemmän kuin tarpeeksi, pitäis varmaan laittaa mukaan lappu, että lyhennän kyllä sitten... Tai sakset. No, perästä kuuluu.

Tähkä, Suuri Käsityölehti 5/2009

koko 35 cm x 185 cm
Lanka: Vuorelman kampavillalanka kaksinkertaisena
Puikot: 3 1/2 mm

Lanka on tuota Annikaiselta jo ajat sitten ostamaani (halvalla sain), äärimmäisen riittoisaa villalankaa, josta olen jo ainakin kaksi huivia neulonut aikaisemminkin. Langan menekkiä tällä kertaa en osaa oikein edes arvioida, ehkä 50 g? Ei kai se nyt ole niin kovin tärkeä tieto. Ja lankaa jäi, ehkä vielä neljänteenkin huiviin. Malli on tuollainen perinteinen, mukavasti ulkoa opittava, tv-ystävällinen :)

Kuvat ovat tällä kertaa valitettavasti vähän mitä sattuu, ulkona oli jo pilkkopimeää kun sain langanpäät pääteltyä. Huomenna aamulla on paketin kanssa jo kova kiire postiin, jotta se ehtii jouluksi perille. Sisällä siis yritettiin kuvailla, sekalaisessa valaistuksessa. Enkä edes lupaa, että joskus muka tulisi parempia kuvia. Ei tule, ei.

Ja eikun seuraavan keskeneräisen kimppuun, mikähän niistä tökkisi vähiten?

Nitkutus jatkuu...

Väriterapiaa

2009-12-12T15:51:00.009+02:00

Työkaverini oli ostanut itselleen huovutetun ponchon ja se oli ihana. Aivan ihana! Henkäyksen kevyt. Ja kaunis. Ja ihana. Sanoinko jo, että kaunis?

Ja koska minä, kurssin ja kaikki käynyt, osaan huovuttaa, niin päätinpä tehdä itselleni samanlaisen. Ihanan, pehmeän, ohuen ja laskeutuvan. Sellaisen tyylikkään. Ihan tuosta noin vaan!

Tällainen tuli. Ei niin kovin laskeutuva, pikemminkin vähän jäykkä. Oikeastaan se on melkein kuin peltiä. Ja paksukin se on, ainakin paikoitellen. Kattohuovaksi kävisi. Tyylikkyys? No, se unohtui kokonaan. En taida viitsiä yrittää toista kertaa. Ainakin pitäis vissiin mennä toiselle ja kolmannellekin kurssille ensin...

Mutta tästä saa kaksi hienoa patalappua, leikkaa vaan kaikista nurkista sopivan malliset palat ja ompelee niitä kaksi yhteen. Ainakin luulen niin, mutta en voi olla varma, koska en taidakaan osata ihan kaikkea. No, näytän niitä sitten myöhemmin.

Itsenäisyyspäivän käytin kuvien tekemiseen. Tein unikolle kaveriksi tulppaanin:

Ja vielä vähän lisää tulppaaneja, mutta niistä tuli vähän pliisuja. Olisin tehnyt niillekin vielä kaverin, mutta kun mun kaikki vihreät villat meni tuohon patalappumateriaaliin...

Huovutin vielä toisen liinan jouluksi. Se on aika samanlainen kuin ensimmäinen versio, mutta nyt käytin pohjavillana harmaata. Ei ehkä olis kannattanut, näyttää jotenkin nuhjuiselta, ainakin tuon valkoisemman rinnalla. Toisaalta, ei niitä ikinä näin rinnakkain laitetakaan, joten ehkä se kelpaa.

Neulonutkin olen. Käynnissä on keskeneräisten projektien finalisointi, olen luvannut ja vannonut (itselleni) että en aloita mitään uutta ennen kuin kaikki keskeneräiset työt on hoidettu alta pois. Toisaalta se on aika rentouttavaa, keskittyä vain yhteen työhön kerrallaan. Toisaalta se on aika tylsää. Tällä hetkellä enimmäkseen tuota jälkimmäistä. Nehän on enimmäkseen kesken juuri siksi, kun into niihin on lopahtanut jo aika päiviä sitten. Saas nähdä, kuinka ämmän käy!

Nitkutus jatkuu...

Minimalismia

2009-11-29T20:02:00.012+02:00

Olen sitä mieltä, että yksinkertainen on kaunista. Ehkäpä juuri siksi ihastuin jälleen kerran Annan äärimmäisen pelkistettyyn mohairluomukseen.

Sopivaa mohairia ei ollut minulla varastossa, enkä ehtinyt kuin yhteen lankakauppaan sitä hankkimaan, joten piti tyytyä siihen mitä siellä oli tarjolla. Periaatteessa en halua neuloa huonoja lankoja, mielestäni työstä katoaa ilo lankaa harmitellessa ja onhan se ikävää, jos neulominen tökkii huonon langan takia. Valitsemani lanka ei tällä kertaa valitettavasti ollut kovin hääppöistä, mutta tiedänpähän varoa sitä ensi kerralla.

Toppi neulotaan ylhäältä alaspäin ja koko ajan pyörönä, ei siis mitään turhia saumoja. Ajattelin ensin neuloa ihan vaan sileää neuletta, mutta päädyin kuitenkin neulomaan helmaan hieman lehtikuviota piristykseksi. Kuvio on "Sirelilehekiri 1" kirjasta Haapsalu Sall.

Annan hyvistä neuvoista huolimatta tämä työ meni osittain kantapään kautta opettelun merkeissä. Mohairhan ei jousta, joten silmukoiden luominen ja päättely täytyy tehdä aina erittäin joustavasti. Senhän sanoo järkikin! Minun järkeni taisi olla vähän jäässä, koska loin silmukat aika napakasti ja vielä hihanaukoissa päättelin liian tiukasti. Helmaan asti päästyäni tajusin jo vaihtaa puikot päätellessä suurempiin ja kiinnittää ko. asiaan muutenkin huomiota. Oli muuten aika työlästä purkaa nuo hihan aukot ja päätellä sitten vielä uudestaan löyhemmin.

Malli: Mohair minimalist top (Anna Kuduja) ravelry-linkki
Lanka: Schoppel-Wolle Merino Lace 50 g
Puikot: 4 mm

Moni muukin on valitellut näitä marraskuun valaistusolosuhteita. Tuntuu siltä, että ainoa mahdollisuus saada jotenkin kelvollisia kuvia on la-su klo 12-12.30 (säävarauksella tietenkin). Tällä kuvaussessiolla kamera halusi mielummin tarkentaa enimmäkseen takana olevaan metsään. Ovathan ne puut kauniita, mutta...

Nitkutus jatkuu...

Se on taas huovuttanut

2009-11-22T15:39:00.004+02:00

Vapaalankahuovutus oli kivaa! Nelisen tuntia väkerrettiin kurssilla ja kotona tuotos pesukoneeseen huopumaan ja vanumaan. Kurssikaverini tekivät huiveja, tyynynpäällisiä, ikkunaverhoja (kyllä, todellakin!) ja minä tein kattausliinan. Seuraavassa siitä pieni vilautus, en näytä kokonaan kun en ole vielä päättänyt mihin se lopulta päätyy...

Olen myös virkannut heijastimia: pöllöjä, kukkia ja tähtiä, täytteellä ja ilman. En vielä ole jaksanut ottaa niistä yhtään kuvaa ja eipä niissä nyt niin paljon kuvattavaa olisikaan. Tänään auringon hieman pilkahtaessa yritin aloittaa yhtä ristipistotyötä, mutta totesin homman aivan mahdottomaksi näillä silmillä (kaksitehot, tervetuloa!) ja tällä valolla, vai pitäisikö sanoa valottomuudella. Palataan siis kesällä asiaan.

Neuloa voi, melkein pimeässäkin. Olen taas mohairin kimpussa ja teen minimalistitoppia Annan ohjeella. Työ etenee kovin hitaasti, lankavalintani on jokseenkin epäonnistunut ja siksi neulominen tökkii. Purkaakaan ei voi, joten näillä mennään.

Nitkutus jatkuu...

Huovutettuja kuvia ja lisää mustikoita

2009-11-15T16:07:00.010+02:00

Kässäkurssilla oli menneellä viikolla aiheena nyt kuvien tekeminen märkähuovuttamalla. Aiemmat kokemukseni märkähuovutuksesta ovat huonoja, en ole saanut villakuituja oikein kunnolla huopumaan. Ensimmäinen, pieni harjoitustyö tehtiin maanantai-iltana. Olin täysin unohtanut, ehkä osittain aktiivisestikin, tehdä kotiläksyt eli suunnitella ja piirtää... Se ei ole mun juttu, vaan heti pitää päästä tekemään. Kahden minuutin huiman piirustustuokion jälkeen sain väännettyä paperille ja kuitukankaalle särkyneen sydämen. No, pienen kuvan teon ideana olikin kokeilla miten homma toimii ja oppia tekniikkaa.

Tässä pienessä harjoitustyössä menikin sitten useampikin asian pieleen: jätin työn liian märäksi kun aloin huovuttaa ja käytin aivan liikaa saippuaa ja taas oli ongelmia huopumisen kanssa. Taustankin tein useammasta pienestä kappaleesta, siksi se onkin nyt toisista kohdista äärimmäisen ohut ja vain osittain sopivan paksu, palat kun eivät aloittelijalla tainneet ihan pysyä paikoillaan. Reunat ovat täysin riekaleiset, ehkä jo alunperinkin jätin ne liian epätasaisiksi enkä sitten edes osannut huovuttaa reunoja myöten. Kyllä tästä silti vielä jotain tulee, ehkä pieni tyyny. Noilla varsipistoilla yritin vähän petrata lopputulosta, tosin en ole vielä varma menikö se paremmaksi vai huonommaksi...

Eilen meillä oli koko päivä (tai siis klo 10-15) ko. kurssia ja nyt olin valmistautunut pikkuisen paremmin. Kuva oli piirretty, väritetty ja suurennettu oikeaan kokoon ja työn alkuun pääsi heti kiinni. Tekniikkakin oli paremmin hanskassa harjoitustyön jälkeen ja ystävällinen opettajamme neuvoi ja opetti aina kun vain neuvoa tarvitsi. Kuvat tehdään "nurinperin" eli aloitetaan pienistä yksityiskohdista, jotka jäävät lopulliseen kuvaan päällimmäisiksi ja siitä edetään villaa lisäillen kuvan taustaa kohden. Lopullinen pohjavilla lisätään sitten viimeiseksi ja sitten alkaa ankara huovutus. Vaikka vaihe on ihan oikeastikin aika raskas, se on myös jotenkin hyvin terapeuttinen.

Valkoiset kohdat ensin, sitten ruskeat, sitten keltaista jne.

Kun lopulta tuntuu, että työ on jo hyvin huopunut, käännetään kuva oikeinpäin. Tämä vaihe onkin tosi jännittävä, koska vasta nyt näkee mitä sitä oikein tulikaan tehtyä! Huovutusta jatketaan oikealtakin puolelta kunnes kuva on varmasti kunnolla kiinnittynyt ja sitten on vuorossa vanutus, eli käsittely vuoroin kuumassa ja kylmässä vedessä.

Itse olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Mieskin sanoi, että "no eihän se päivä ihan hukkaan mennyt", tulkitsin sen positiiviseksi palautteeksi. Kuvan malli ei ole omani, vaan inspiraation lähteenä oli Laura Melkisen Hypnoosi-maalaus kuvasarjasta Ihmisten puutarha. Huovutetun kuvan koko on noin 30 x 30 cm ja siitä tulee, ehkä, taulu. Seuraava työ on jo ideana päässä, mutta tähän ekaan en yksinkertaisesti ehtinyt kehitellä mitään omaa. Ensi lauantaina opetellaan taas uutta tekniikkaa, vapaalankahuovutusta.

Pipoja olen myös urakoinut. Miehelle piti tehdä pipo ja ajattelin että no iso, tietenkin. En vaan ajatellut, että pitäisi tehdä miehen pään kokoinen pipo, eli sellainen, noin keskikokoinen. Teinpä sitten toisen pipon, S/M kokoisen ja kuinka ollakaan, siitä tuli liian pieni. Prrr... No, eikun neljä silmukkaa malliin lisää ja saman verran lisäkerroksia resorin reunaan: olis parasta olla, no ainakin melkein täydellinen! Täytyy sanoa, että lopussa ei enää juurikaan ollut vaikeuksia seurata tuota palmikkokaaviota :) Ja vaikka Mustikka onkin tosi kiva malli, niin ehkä seuraavaksi sitten joku muu pipo kuitenkin!

Malli: Mustikka (Suvi Simola)
Koko: L, S/M ja S/M+
Puikot: 3 1/2, 4 ja 4 1/2 mm
Lanka: Hjertegarn Lima (L) ja Vidal Alpaca (S/M)

Kuvat on räiskäisty vaan tosi nopeasti omassa pihassa, olin niin tyytyväinen kun sain kolme päätä käyttööni ilman sen kummempia mutinoita, että en edes ehdottanut mitään sen kummempaa kuvausretkeä.

Nitkutus jatkuu...

Vohveli

2009-11-08T13:39:00.009+02:00

Moda 5/2009 parasta antia minulle oli ehdottomasti Villapeikon suunnittelema Vohveli, tiesin heti mallin nähdessäni, että tuon minä teen vielä joskus. Wanhan Sataman syksyisillä messuilla Toikan osastolla jo hipelöin Bremont Julia -lankaa, jota ohjeessa oli käytetty, mutta kun värit eivät olleet oikein mieleisiäni, niin ajatuksen asteelle se jäi vielä silloin.

Jossain vaiheessa syksyä tajusin, että heinäkuiset Karnaluksin hankintani, 500 g ihanaa violettia alpakkasilkkiä, eivät ehkä riitäkään pitkähihaiseen takkiin. Silloin päätin toteuttaa Vohvelini siitä, vaikka lanka hieman suositusta paksumpaa taisi ollakin. Malli on kuitenkin tuollainen pienet mittavirheet anteeksi antava, joten ajattelin että ei sentillä sinne tai tänne ole varmaan kovin suurta merkitystä.

Tein pienimmän koon mukaan ja lopputulos oli, hieman yllättäen kyllä, aivan täsmälleen oikean kokoinen :) Ja malli on just mulle, tätä tulee varmasti pidettyä tosi paljon.

Malli: Vohveli by Suvi Simola (Moda 5/2009)
Lanka: Austermann Alpaca Silk, n. 350g
Puikot: 3 1/2 mm ja 4 1/2 mm

Neuloin muuten ihan ohjeen mukaan, paitsi että vahingossa kavensin vyötäröllä yhden kerran liikaa ja sitten minun piti vastaavasti leventääkin tietysti kerran enemmän, eli tiimalasi on hieman kapeampi kuin olisi ollut tarkoitus.

Taas tuli uusia juttua opittua tämän työn myötä. Tuo nurjaa neuletta oleva pätkä tuossa palmikkokuvion jälkeen ei siis olekaan neulottu suoraan palmikkoneuleen perään, vaan se on uudelleen sileänä neuleena aloitettu kappale, joka on neulottu yhteen kolmen sileän kerroksen jälkeen palmikkokappaleen kanssa. Näin sileän kappaleen reuna rullautuu mukavasti tuohon päälle, eikä mitään kavennuskerroksia jää näkyviin vaan näyttää siltä, että neule jatkuu yhtenäisenä. Palmikkokuviossa oli siis paljon enemmän silmukoita kuin tuossa sileässä neuleessa ja liiat silmukat kavennettiin viimeisellä kerroksella pois.

Kuvauspaikkana sai tällä kertaa toimia lähistöllä sijaitsevat Nissbackan kartanon rauniot, joita nuoriso on hieman tuunannut...

Nitkutus jatkuu...

Vaaleanpunainen mustikka

2009-10-31T17:47:00.010+02:00

Niin siinä aina käy, ensin ei huvita pipot ja sitten ei enää huvita muut jutut kun pipot on niin kivoja ja niin nopeita ja niin...

Villapeikko huhuili koeneulojia Mustikka-pipolleen viime sunnuntaina ja onnekseni pääsin tähän joukkoon mukaan! Ostin jo keväällä kaksi kerää ihanaa Angora Merinoa Karnaluksista pipo mielessäni, mutta nyt syksyllä tuo pinkki ei enää tuntunutkaan ihan omalta väriltä, joten kummityttö saa tädiltä pipon.

Malli: Mustikka (Suvi Simola) ravelry-linkki
Lanka: Gedifra Angora Merino 25 g
Puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm

Kummityttö tulikin sopivasti tänään meille yökyläilemään ja ihan ensimmäiseksi otettiin pari kuvaa uudesta piposta.

Pipoa oli mukava neuloa ja se valmistui parissa illassa. Lanka on ihanan pehmeää, mutta valitettavan joustamatonta ja katkesi pari kertaa kesken työn, oma vikani tosin kun sitä yritin venyttää.

Piposta tuli sopivan kokoinen, poninhäntäkin mahtuu hyvin alle. Pipoja nähdään tässä blogissa vielä lisää.

Nitkutus jatkuu...

Härkää sarvista

2009-10-25T15:29:00.013+02:00

Minulla on ollut pitkään ihan rehellinen pipokammo. Eikä pelkästään sen takia, että pipot eivät sovi minullekaan. Tästä pipojen sopimattomuudesta on hervoton kommenttiketju Nastin Kutripula-bloggauksessa, käykäähän ihmeessä sieltä lukemassa, miksi pipot eivät kerta kaikkiaan istu suomalaiseen päähän :)

Toinen pipokammon syy on se, että mielestäni pipon tekemiseen menee aivan liikaa aikaa lopputulokseen nähden. Tai siis ne kun niin harvoin onnistuvat kuitenkaan. Ostin Designer Knitting -lehden heti sen ilmestyttyä ja siinähän oli pipomalleja (tai päähinemalleja, what ever) vaikka kuinka paljon. Varmaan kuukauden päivät pohdin, että minkähän mallin siitä toteuttaisin kunnes päätin että nyt riittää, ilmat kylmenevät ja minä se vaan palelen ilman pipoa. Teen sen, joka vaikuttaa nopeimmin toteutettavalta!

Tärkein kriteeri lankavalinnalle oli, että se on prikulleen samanväristä kuin villakangastakkini, turvallisen harmaata.

Malli: Side Cabled Hat by Mari Muinonen
Lanka: Drops Karisma, n. 75 g
Puikot: 4 mm ja 5 mm

Pipo on tosi kiva, malli oli hauska ja nopea toteuttaa ja se istuu hyvin päähän. Ainoa ongelma on langan hienoinen karheus ja kutittavuus. Siksi päätin tehdä toisen pipon, unelman pehmeästä ja paksusta villalangasta jota ostin FiinaNeuleesta.

Malli: nro 8, Suuri Käsityölehti 10/2008
Lanka: Bouton d'Or 100 g
Puikot: 6 mm

Tämä on ihanan pehmeä, mutta malli ei ole niin kovin kaunis, ainakaan valkoisena. Pipo neulottiin siis poikittain lyhennettyjä kerroksia hyödyntäen ja lopuksi sitten tuo resorireuna. Nuo kerrosten rajat näkyvät mielestäni suorastaan törkeästi, ehkä syy on langassa, värissä ja puikkokoossa ja toisin totetutettuna olisi ihan ok. Kastelin pipon eilen ajatellen sen auttavan, mutta voi kauhistus kuinka se venyi ja lörpähti! Onneksi olin lukenut, että kuivausrumpu voi auttaa. Ja auttoihan se, siis siihen että sain sen palautumaan entisiin mittoihinsa, ei noihin rumiin kohtiin.

Ei kahta ilman kolmatta. Suvi Simolan Cabled Cap siis seuraavaksi. Olin ostanut Dropsin Alpacaa pipoa (silloin luulin tosin tekeväni toisen pipon) varten ja nyt tein siitä tämän kaksinkertaisella langalla.

Malli: Cabled Cap by Suvi Simola
Lanka: Drops Alpaca n. 100 g kaksinkertaisena
Puikot: 4 mm ja 5 mm

Tämäkin malli oli hauska neuloa, erilaiset palmikonkierrot toivat työhön mukavasti vaihtelua. Tein mallitilkun ennen työn aloittamista, ja tiheys oli mielestäni aika kohdillaan, ainakin leveyssuunnassa. Pituussuunnassa taisi tulla vähän heittoa, sillä piposta tuli hieman korkeahko, mutta mielestäni tuo ei haittaa. Tälle tarvitsen vielä huivin kaveriksi ja sitten se pääsee varmasti tänä talvena käyttöön.

Nitkutus jatkuu...

Harjoituksia

2009-10-24T15:38:00.011+03:00

Harjoitus tekee kuulemma mestarin, pitää siis harjoitella lisää.

Kässäkurssilla ensimmäisenä työnä tehtiin alikekuvioitu seinätekstiili. Ensin piti suunnitella ja piirtää malli, jonka halusi tehdä ja sitten suurentaa se oikeaan kokoon. Samalla mietittiin materiaaleja ja tehtiin niillä pieniä testejä. Uskomatonta, mutta tähän saimme kulumaan parikin kurssikertaa.

Halusin aluksi aivan ehdottomasti käyttää työssä osittain pellavaa, mutta en saanut sitä käyttäytymään siten kuin olisin toivonut. Villalevyjen värivalikoiman vuoksi päädyin ratkaisuun, että neulon itse pohjakankaan sopivasta hahtuvasta ja huovutan sen. Ajatuksenani oli tehdä kaksi samankokoista taulua, jotka tulisivat olohuoneen seinälle sohvan taakse. Ohjaajallamme oli valmiita, noin 40x40 cm kehyksiä jotka tuntuivat juuri oikean kokoisilta. Eihän sitä mitään pienempää...

Tuumasta toimeen eli neulomaan katkeilevaa hahtuvaa. Kaikki hahtuvalankaa neuloneet tietävät, että se katkeaa tosi helposti. Ja usein. Noh, mitäs pienistä. Kaikki huovutusta harrastaneet tietävät, että se on kyllä aika sattumanvaraista, kuinka paljon tuotos kutistuu pesukoneessa ja minkä kokoinen lopputulos lopulta on. Näin kävi minullekin, jälleen kerran.

Toinen levyistä oli suurinpiirtein oikean kokoinen ja toinen sitten taas aika paljon pienempi. Tosin näin arvelinkin käyvän, koska kyseessä oli eri valmistajien hahtuvat ja toista neuloin vielä kaksinkertaisena. No, ei se mitään, ei laitetakaan niitä vierekkäin seinälle. Kahdella eri seinällä ne on ihan hyvät.

Ohjaajallamme ei ollut päällimmäiseksi kerrokseksi sopivan ruskeaa villalevyä, joten tilasin sellaista netin kautta itse, vähän niin kuin sian säkissä. Väri olikin ok, mutta materiaali yllättävän ohutta ja valitettavan epätasaista. No, ei sen nyt niin paksua tarvi ollakaan, kai... Lisäongelmia syntyi, kun villalevy ei tarttunutkaan neulatessa niin nätisti pohjaan kuin oli ajateltu. Ei ruskea eikä valkoinen. Pinnasta tuli tosi reikäistä, eikä se siitä juurikaan parantunut, vaikka kevyesti yritin sitä pehmeällä harjalla harjata. Täytyy vielä kokeilla, josko kostutus auttaisi ja pinta tulisi tasaisemmaksi.

Suurin ongelma tuli vastaan aivan lopuksi: olin kaikista ohjeista ja neuvoista huolimatta jättänyt materiaalia sittenkin aivan liian vähän reunoille. Työn pingottaminen kehysten päälle oli tosi tuskaa ja tuo pienempi (ruskea) onkin melkein pilalla. Sen voi ehkä vielä pelastaa siten, että sille tehdään vielä toiset kehykset ulkopuolelle, mutta katsotaan nyt kuinka käy...

Valkoinenkin villalevy on oikeastaan liian ohutta, vihreä pohja kuultaa siitä turhan paljon läpi saaden kauniin valkoisen näyttämään likaiselta. Eipä tästä muuta voi sanoa kuin että oppia ikä kaikki. Suunnittelu ja itse työn tekeminen oli kyllä tosi hauskaa! Ja kurssitovereiden työt ovat kaikki ihan erilaisia keskenään, niiden valmistumisprosesseja oli todella mielenkiintoista seurata . Muilta sai hienoja ideoita ja kannustavaa palautetta. Ihanaa, että edessä on vielä ainakin reilut kaksi ja puoli vuotta yhdessä näiden kivojen ihmisten kanssa!

Nitkutus jatkuu...

Pompulanpampula

2009-10-11T14:33:00.007+03:00

Siskon tyttö täytti eilen launtaina vuosia! Tämä onneton täti muisti lähestyvän merkkipäivän vasta perjantaiaamuna, auttamatta liian myöhään siis... Olin nähnyt pompulakeepin pari päivää aikaisemmin Sukka o mu juttu -blogissa ja päätin tehdä samanlaisen synttärisankarille ja lähettää sen heti maanantaina, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. LankaMaailma Nordiasta löytyi syksyyn sopivaa sävyä, toivottavasti myös saaja pitää liilasta ja harmaasta, hänen lempiväriään limenvihreää kun kaupassa ei ollut.

Malli: Susun Pompulakeeppi
Koko: se pienempi
Puikot: 3 mm
Lanka:Katia Big Snow, noin puoli kerää

Ohje on Susun silmukat -blogista ja jakaa kuulemma aikalailla mielipiteitä... Toisaalta, mutta sitten taas toisaalta. Minä halusin kuitenkin ehdottomasti neuloa tämän, koska lanka on niin hauskaa. Tässä mallissa taidan eniten pitää juuri noista väreistä, onneksi lankaa jäi jäljelle juuri sopivasti pientä pompulahuivia varten.

Tämä oli mukava ja nopea välityö kun viron villasta aloittamani liivi on jäänyt pahasti kesken... Tarkoituksenani oli matkia alkusyksystä ostamaani mustaa Cristelle&Co:n neuleliiviä ja tehdä itselleni toinen, hieman värikkäämpi liukuvärjätystä villasta.

Tämä on siis selkäkappale ja tästä alaspäin tulisi helmaan pitsineuletta, vaan mistäpä mallikuvio???

Luulin, että minulla olisi reunukseen sopiva pitsineulemalli valmiina Novitan kesänumerosta (malli 71). Vasta kun olin aloittelemassa reunusta niin tajusin, että valitsemani malli tehdään tietenkin helmasta ylöspäin, ei alaspäin kuten minun neuleeseeni tulisi. Siis nyt tarvitsisin pitsineulekuvion, joka olisi noin 10 cm korkea ja päättyisi aaltoilevaan reunaan. Kaikki ideat otetaan mielellään vastaan! Ehkä mun täytyy vaihtaa suunnitelmaa ja virkata reunukset, virkkaamalla yleensä saa helposti juuri sen korkuista pitsiä kuin haluaa.

Työn alla on tällä hetkellä myös Suvi Simolan Vohveli (malli 28) uusimmasta Modasta. Se on kuitenkin vasta niin alkuvaiheissa, ettei siitä sen enempää tällä kertaa.

Nitkutus jatkuu...

Kaislikossa suhisee

2009-10-03T18:23:00.013+03:00

Mohairmekko valmistui lopullisesti torstaina ja kova hinku oli jo eilen kuvailemaan. Koko viikon vaivannut, armoton räkätauti oli kuitenkin eilen huipussaan ja pakotti minut vaakatasoon sohvalle koko illaksi. No, tänään vointi oli jo paljon parempi ja pakotin koko perheen kuvausretkelle Vanhankaupunginlahden kaislikkoon.

No niin pojat, tulkaas nyt reippaasti äidin perässä...

Malli: Gray Mohair Dress, Rebeccaa no 37
ja Suuri Käsityölehti 10/2009
Lanka: Kid Melange, ggh n.185g
Puikot: 5.0 ja 5.5 mm
Koukku: 4 mm

Tein mekosta pienemmän koon, johon ohjeen mukaan 175g lankaa olisi riittänyt. Minulla meni lankaa kuitenkin hieman enemmän, ehkä siksi kun tein mekon hieman suositusta pienemmillä puikoilla. Ohjeesta poiketen neuloin mekon pyörönä ja vältyin siten sivusaumojen ompelulta. En myöskään pitänyt ohjeen 1o 1n joustinneuletta kovin kauniina, joten korvasin yläosan ja hihojen joustinneuleen rinsessaneuleella.

Helma, yläosa ja hihat neulottiin kaksinkertaisella langalla pienemmillä puikoilla ja väliosa yksinkertaisella langalla isommilla puikoilla.

Vähän olisin kyllä voinut myös vähentää tuosta pituudesta, pätkä kun olen. Se on myähästä ny! Pitää siis ostaa kunnon korkkarit, jos vaikka sitten näyttäis vähän paremmalta.

Sama malli olikin sitten yllättäen uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä kuvatekstillä "Utuinen tunika", joten vielä yksi utuinen kuva:

Kuvausreissun "loppuhuipennuksena" kävimme vielä ihailemassa Viikissä Villu Jaanisoon Gorillaa, joka esiteltiin yleisölle 1.10.2009.

No on se kyllä aika iso!

Nitkutus jatkuu...

Vaiheessa

2009-09-30T18:44:00.005+03:00

Olen surkean huono yleensä vastaamaan mihinkään haasteisiin, mutta tällä kertaa päätin ryhdistäytyä, kun Anna haastoi minua jo toisen kerran.

Eli jos ymmärsin tehtävänannon oikein niin se oli seuraavanlainen:

1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Minä aistin tällä hetkellä seuraavaa:

Näkö: villiviinin punaiset lehdet ikkunan takana
Haju: ensimmäiset raikkaat aamupakkaset
Kuulo: sateen ropina ikkunalautaan
Maku: kuuma kahvi ja suklaa
Tunto: kylmä nenänpää ja sormet, hrrr!

Teen poikkeuksen tällä kertaa myös jatkamalla haastetta ja käyn kommentoimassa seuraavien vanhojen ja osin vähän uudempienkin blogituttavuuksien mukavissa blogeissa:
Kesän Lapsi, Mari, San, Tui ja Katri.

Mohairmekko on melkein valmis. Eilen kävin ostamassa Priimasta yhden kerän lisää lankaa, jotta toisestakin hihasta tuli pitkä. Vielä on hieman ompelu- ja virkkaushommia tehtävänä, mutta eiköhän ensi viikonloppuna taas päästä "koko perheen kuvausretkelle". Itse haluaisin Suomenlinnaan, mutta jos on kovin kylmää niin pitää miettiä kohdetta vielä uudestaan.

Nyt kun kerran tuli päivitettyä, niin mainostan vielä kerran huomista Valo virtaa -tapahtumaa! Lähtekäähän kukin omilla paikkakunnillanne katsomaan ja osallistumaan.

Nitkutus jatkuu...

Venehessä soutelen...

2009-09-18T20:40:00.008+03:00

Kässäkoulussa on, muutaman teoriatunnin jälkeen, tehty ensimmäinen käsityö. Meistä tuli veneenrakentajia ja tehtiin vene, joka tosin on kertakäyttöinen. Tämä työ ei sisälly opetussuunnitelmaan, vaan liittyy kansalliseen Valo virtaa -nimiseen käsityöalan tempaukseen. Eli torstai-illan (1.10) hämärtyessä valot syttyvät 47 paikkakunnalla käsityökoulun 20-vuotisen toiminnan kunniaksi ja sen tunnetuksi tekemiseksi.

Telakalla (se on vissiin wannabe vene)

Töölönlahdella näyttäisi olevan enemmänkin ohjelmaa, minun ryhmäni (ja siis muutama muukin Vantaalainen ryhmä) on Tikkurilassa, Heurekan lähettyvillä lähettämässä veneitä matkaan klo 19 alkaen. Veneet sidotaan löyhästi toisiinsa ja viimeisestä on pitkä lanka rannalle, niin että roskia ei jätetä rantapöpelikköön :) Ja VPK on myös kutsuttu paikalle kun tulen kanssa ollaan tekemisissä. Niin, ja tuikuista otetaan alumiinit pois, etteivät jää joen pohjaan, jos vaikka uppoavat kaikki...

Pakko oli käydä kokeilemassa jo tänään, että pysyykö se ihan oikeasti pinnalla ja pysyihän se! Runko tehtiin rottingista ja päälle laminoitiin useita kerroksia, mitä lie, läpikuultavaa paperia liisteri-puuliima seoksella.

Pohjalla on hiekkaa tasapainottamassa menoa ja pari tuikkua valonlähteenä.

Hieman liian valoisaa oli vielä tänään, mutta parin viikon päästä tilanne on jo ihan toinen. Uskon, että kymmenet veneet pimenevässä illassa Keravanjoella näyttävät aika upeilta. Toivotaan poutasäätä, eikä liikaa tuulta, kiitos!

Nitkutus jatkuu...

Linkki ja väliaikatietoja

2009-09-13T18:59:00.007+03:00

Lupasin Kuduja-Annalle laittaa linkin Mohäärimets-puseroon, ohje löytyy nyt uudesta Lõngakera-blogista. Käykäähän joukolla ihailemassa Annan mielettömän kaunista toteutusta! Minultakin on ohjetta kyselty, joten ei kun kaikki neulomaan mohairia!

Oma mohairmekkoni on edistynyt jonkin verran, rentouttavaa posottaa vaan suoraa sileää neuletta välillä. Voi silti käydä niin, että tässä tylsistymisen estämiseksi on jossain vaiheessa pakko ottaa joku toinenkin työ puikoille, vaikkapa pieni pipo ennen pakkasia :)

Helmaa neulottiin 18 senttiä kaksinkertaisella langalla, se on nyt siis selätetty ja työ jatkuu yksinkertaisella mohairilla. Ei oikein voi kehua jälkeä tasaiseksi, toivotaan, että kastelu ja pingotus joskus lopulta sitten vähän auttaa :)

Nitkutus jatkuu...

Tarjolla tänään...

2009-09-12T18:37:00.009+03:00

...mustaa pitsiä.

Malli: Novita syksy 2009 #29
Lanka: Topp Mohair, Gjestal Spinneri n.80g
Puikot: 5 1/2 mm

Juhlamekkoni kaipasi boleroa ja kaipaa edelleen. Tämä ei nimittäin käy alkuunkaan, mekon ja boleron kaulukset olivat tökeröt yhdessä. Olisi pitänyt kyllä heti tajuta se, mutta en vaan tajunnut... Ehkä tätä voi käyttää ihan muuten vaan.

Ja mustan kuvaaminenkin on aina yhtä hankalaa. Tässä kuitenkin pari kuvaa edestä ja sivulta, kyllä näistä vähän käsitystä mallista saa.

Puikoilla nyt Rebeccan elokuun numerosta mohairmekko no 14, johon ihastuin Kädentaito-messuilla Priiman osastolla. Sen neulomiseen taitaakin vierähtää muutama tovi. Alku näyttää tältä:

Jonossa sen jälkeen: bolero, palmikkoliivi ja pitkähkö villatakki. Siis oikealta vasemmalle.

Nitkutus jatkuu...

It's a fichu

2009-09-06T20:39:00.011+03:00

Nitkutusaika on ollut hieman kortilla viime aikoina, olen viettänyt antoisia viikonloppuja kaukana omista ympyröistä. Nyt vielä lopuksi juhlittiin esikoispojan konfirmaatiota koko lähisuvun ja ystävien voimin tämä viimeisin viikonloppu. Äiti on vähän väsynyt, mutta onnellinen...

Seuraava viikonloppu onkin pitkästä aikaa ihan "vapaa", sitten taas juhlitaan ystävättären syntymäpäiviä. Mitä muuta neuloja antaa 50-v ladylle lahjaksi kuin pitsihuivin? No ehkä niitä olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä neuloja on vähän kaavoihin kangistunut. Mallin valinta oli helppoa, sillä olen tätä ihaillut jo monessa blogissa vuosien varrella. Ohessa tuli sitten kartutettua omaa huivikirjavarastoakin.

Herborg's Fichu (Hyrna Herborgar)
kirjasta Triangular and long shawls

lanka: Grignasco Merinosilk, kaksinkertaisena n. 50g
puikot: 3 1/2

En halunnut tehdä tästä huivista kovin suurta, joten langan ja puikkojen valintaa piti hieman pohtia. Siis lähinnä pohdin sitä, että teenkö huivin yksin- vai kaksinkertaisesta langasta. Lempparihuivilankaani olin jo kesällä ostanut sitä ikiomaa, ihanaista huiviani varten, jota ei tällä menolla kyllä ikinä synny. Huivin lopulliset mitat pingoitettuna ovat 164 x 72 cm, joten se on mielestäni ihan hyvän kokoinen.

Malli olikin sangen haastava, varsinkin aivan alussa kun kaavion merkit olivat uudenlaisia ja niitä oli paljon erilaisia. Välillä kerran piti vähän purkaakin ja oli aika työlästä saada kaikki silmukat ja langankierrot takaisin puikoille. Kummasti teki mieli sen jälkeen tehdä lifelineja, mitähän ne on muuten suomeksi?

Kuten aiemmin mainitsin, koen olevani hieman (tai oikeastaan aika paljonkin) kaavoihin kangistunut. Avartaakseni näkemystäni olenkin tässä viime aikoina aloittanut neljän vuoden mittaiset käsityötaiteen perusopinnot, joten noin puolentoista vuoden kuluttua voidaan sitten odotella luovuuteni kukkaan puhkeamista :)

Sitä odotellessa,

nitkutus jatkuu...

Ihana viikonloppu

2009-08-16T22:08:00.007+03:00

Viimeinen viikonloppu ennen koulunalkua, kesä loppuu siis ihan oikeasti. Lauantaina vietiin teenagerit Lintsille illan kolmeksi viimeiseksi tunniksi. Haluttiin nähdä, miltä paikka näyttää iltavaloissa. Päivä oli ollut lämmin, mutta illalla taas hytistiin, ikinä ei ilmeisesti voi varata tuonne liikaa lämmintä mukaan.

Sunnuntaina neuloin koko päivän, no ainakin muutaman tunnin, jo lauantaina aloittamaani Hyrna Herborgar -huivia. Malli osoittautuikin yllättäen todella haastavaksi, kolmannella yrittämällä, kieli keskellä suuta olen päässyt kerrokselle 56 ja innolla odotan hämähäkkikuvioon asti pääsyä. Kuvia huivista tulee sitten kun on muutakin kuin aloituskerrokset näytettävänä.

Iltapäivällä suuntasimme Design Forumiin ja sieltä Design museoon Ryijy ja Tekstiilitaide nyt! -näyttelyihin. Voi sitä luovuuden määrää, melkein alkoi ahdistaa meikäläistä, suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille, jotka lähistöllä asuvat/liikkuvat! Koska ryijyjä, kuten ei myöskään tekstiilitaidetta saanut kuvata, kuvasin jälleen kerran - museon vessan (kännykällä). Olipahan hienot design hanat ja kauniit puuovet!

Illan kruunasi hieno elokuva hyvässä seurassa.

Nitkutus jatkuu...

Padjapüür

2009-08-04T20:54:00.017+03:00

Tässä teille todistusaineistoa siitä, kuinka päättäväinen olen kun sille päälle satun. Pyöryläliivin jälkeen päätin, ettei enää kirjavia lankoja minulle kiitos, ja jo aiemmin olin päättänyt, että väriä pitää olla. Saanko siis esitellä, tässä olisi pirteän värinen ja aivan erityisen tasaisen värinen neule:

Ai huiviko? Ei kun se ommeltiin näin ja siitä tuli siis bolero:

Päälle puettuna se näyttää edestä tältä...

takaa tältä...

...ja lähempää tältä

Malli: Pillowcase Bolero by Kuduja (in Ravelry)
Lanka: Fame trend (Marks&Kattens) vajaat 200 g
Puikot: 3,5 mm

Hieman modifioin Annan ohjetta, eli neuloin 11 mallikertaa ohjeen 8 sijasta jotta sain mitat täsmäämään. Tämä muutostarve johtui ehkä siitä, että ohjeesta poiketen neuloin myös nurjan puolen silmukat oikein eikä neule ehkä pingotu ihan samalla tavalla kuin jos olisin neulonut nurjalla nurin. Neulepinta on siis hieman rouheampaa eikä ihan niin kaunista kuin alkuperäisessä mallissa.

Perusteluni lankavalinnalle:
1) kaupassa ei ollut oikeanväristä lankaa (ja mikähän se olisi ollut?)
2) harmaa tuntui jotenkin käytännöllisemmältä (ja tylsältä?)
3) en ollut törmännyt ko. lankaan aikaisemmin (aika mielenkiintoista, muita tuntemattomia lankoja ei varmaan sitten olekaan)
4) päätin avartaa mieleni ja neuloa boleron "sukkalangasta" (siis aivan kauheeta...)

Lanka olikin aika erikoista sukkalangaksi, sellaista vaihtelevaa kun se oli välillä kierretty tosi tiukkaan ja välillä ei taas yhtään kierrettyä. En tiedä miksi tällaista lankaa kutsutaan, tietäjät saavat mielellään valistaa kiitos!

Hieman lanka on karhean tuntuista, mutta eipä tätä paljaalla iholla ole tarkoitus pitäkään.

Kävimme teinien kanssa tutustumassa Haminaan ja Kotkaan, aivan mahtavia paikkoja molemmat ja niin iiiiiihania kuvauspaikkoja pullollaan. Mulla oli ihan mielettömiä vaikeuksia valita, että mikä olis paras tausta, joten siksi kuvia tällä kertaa näin paljon! Tästä puuttuu vielä ne kaikki vihreät ja siniset seinät...

Ja eikös ne Kotkassa olekin mukavia ihmisiä, tällainen näkymä oli näkötornista:

Ai niin, kuvasarja julkisista, hieman erilaisista vessoista jatkukoon. Merikeskus Vellamon (hieno rakennus muutenkin) vessoissa oli uskallettu käyttää värejä:

Nitkutus jatkuu...

"...lomamatkalla jossain päin Suomea..."

2009-08-02T21:04:00.004+03:00

Tähän päivään asti luulin, että näitä on vaan niillä kielikukkasia-listoilla. "Normaalit" älkööt vaivautuko.

Ja ihan oikeasti, tämä on varmaan vitsi. Onhan? Pakko olla.

Padjapüür on pingottumassa, vähän kyllä jännittää mitä siitä tulee!

Nitkutus jatkuu...

Purolla

2009-07-23T13:59:00.012+03:00

Voihan pyörylä!

Innostuin ihmeesti uuden Novita-lehden pyöryläliivimallista ja uudesta Puro-langasta, vaikka en väreistä ja liukuvärjätyistä langoista muka erityisemmin pidäkään. Jokin tässä mallissa vaan houkutteli kokeilemaan ja kun lankaakin tuli heti lehden ilmestymistä seuraavan päivänä vastaan niin homma oli sillä selvä. Lanka olikin ihanaa neulottavaa ja neulominen sujui sutjakasti kutosen puikoilla, ainakin kun vertasin vauhtia edelliseen mohairneuleeseen, joka ei oikein meinannut edistyä.

Valmiit osat odottivat sitten useamman päivän ompelemista, se vaihe vaan jotenkin taas tökki ja ärsytti. Eilen sain itseäni vihdoinkin niskasta kiinni, ompelin pyöryläliivin kasaan ja lopputulos näytti mielestäni vähintäänkin karsealta.

Ei auta, dokumentoitavahan ne on nämä "tulipahan tehtyä" -sarjan työtkin, joten liivi päälle ja fillarilla kohti puroa. Matkalla liivi lämmitti ihan mukavasti, tuntuu että niitä heinäkuun helteitä saa edelleen odotella :)

Liivi neulotaan siis niin, että ensin tehdään tuo selkäkappale ja siihen sitten ommellaan kiinni tuo erikseen lyhennetyin kerroksin neulottu reunakaitale. Käsille jätetään molemmille sivuille aukot.

Varmaan tuon reunakaitaleen olis voinut jotenkin fiksusti, vaikka neuloen päätellä, tuo ruma ommeltu sauma tökkää aika pahasti silmään. Tai olis pitänyt piilottaa se jonnekin kainaloon. Ehkä kevyt höyrytys korjaa tilanteen tai sitten ei, jotain sille on näköjään tehtävä.

No, nyt kun olen ollut kuvien tapaan pukeutuneena koko päivän, niin silmä on jo tottunut tähän liiviin, eikä se nyt niin karsealta näytä/tunnu. Ainakaan koko aikaa. Itse asiassa se tuntuu päällä vähintäänkin mukavalta ja mielestäni noissa kuvissakin näyttäisi olevan aika jees. Ehkä tätä voi sittenkin käyttää.

Malli: Pyöryläliivi (Novita syksy 2009)
Lanka: Novitan Puro (sävy Tundra), 250 g
Puikot: 6 mm sukkapuikot ja pyöröt

Liivistä on lehdessä useampia muunnelmia, ainakin kevyesti tai reilummin kellotettu liivi ja myös pitkähihainen versio. Minä tein kaikista niukimman mallin kun en paljon röyhelöistä perusta. Jos joskus tekisin toisen liivin, niin tekisin reunakaitaleen sittenkin sen enemmän kellotetun ohjeen mukaan, jolloin liivistä tulisi samalla hieman pidempi. (Ja varmaan tekisin sen myös yksivärisestä langasta, mutta sitähän mun tarvi paljastaa tässä...)

Nitkutus jatkuu...

Tuotantoversio

2009-07-12T20:06:00.010+03:00

Kuten aiemmin ennustin, tästä hieman väljemmästä versiosta Mohäärimets-puseroa tuli koetilkun ja huolellisten laskutoimitusten jälkeen täsmälleen samankokoinen (yhtä vartalonmyötäinen) kuin aiemmin neulomastani prototyypistä. Mä osaan tän jutun hei!

Malli: Mohäärimets by Kuduja (in Ravelry)
Lanka: Rowan kidsilk haze n. 85 g (70% mohairia, 30% silkkiä)
Puikot: 4 mm

No ei sen väliä, tulipa vaan vihdoinkin valmiiksi. Lanka on superihanaa ja menekki oli vähän neljättä kerää (á 25 g). Pusero on kuin henkäys päällä ja lämmittää kuitenkin.

Eikä muuten paina paljon matkalaukussakaan, nää niinku lähtis huomenna Lontooseen.

Nitkutus jatkuu...

Valmis kesäkassi

2009-06-29T18:08:00.008+03:00

Tällainen tästä nyt tuli.

Miten saadaan kassista kiva kuva? EVO, sanoisivat teenagerit jos niiltä kysyisin. Et vain osaa... No en varmaan niin.

Joka tapauksessa, kukkakassi on valmis, vihdoinkin. Idea oli kiva, virkkaus oli kivaa, ompelu ei ollut yhtään kivaa, varsinkaan käsin, ja lopputulos, no, kahvat on kivat mutta ne ostinkin valmiina. Kai tääkin kassi on tarkoitettu jollekin muulle kuin mulle.

Ohje: Kukkakassi (Menitasta)
Lanka: Rowan Cotton Glace n.150g
Koukku: 2,5 mm
Muuta: pala puuvillakangasta vuoriksi

No mahtuuhan sinne lompakko, kalenteri, aurinkolasikotelo, kännykkä ja kesäpokkari eli kaikki tarpeellinen. Jos nyt kuitenkin kokeilis huomenna käyttää tätä.

Nitkutus jatkuu...

Takavasemmalta

2009-06-13T20:21:00.005+03:00

Se iski sittenkin, se jokakesäinen virkkaushimo. Olin melko varma, että tänä kesänä multa jää puuvillalangat väliin, mutta en ilmeisesti ollut vielä sisäistänyt sitä, että nyt on kesä. Lähdin heti aamusta ostamaan lisää mohairia, yhtä ainokaista kerää vaan, ettei sitten lopu kesken. Kuinka ollakaan, siellä näyteikkunassa se taas oli, se pellavainen kesäkassi, jonka viime kesänä ostin ja kirjoin serkulleni mökkituliaisiksi. Hetken mietin, että ostaisinko sen itsellekin...

Seuraavassa ikkunassa oli toinen kassi, virkattu sellainen. Ja voi kuinka söpö! No, ostan sen jos sattuu olemaan valmis työpaketti. Ei ollut pakettia ei. Sellainen summittainen ohje vaan ja lankoja. Ihania lankoja. Myyjä sanoi, että voihan sen mistä vaan jämistä tehdä... Eihän voi, vaan pitää ostaa uusia, kauniita ja kiiltäviä keriä. Ja värejä. Vaatekaupassakin myyjä eilen ehdotti, että jos vaikka ihan kolmea eri väriä laittaisin päälleni. Siis jos musta ja valkoinen lasketaan väreiksi. Ai minä vai? Ja värejä? Vähän outo ajatus.

Nyt päätin olla rohkea ja ostaa värejä. Ihan viittä eri väriä. Tai no, neljää kun kaksi kerää oli vihreän eri sävyjä.

Muutama kukka taitaa vielä puuttua...

Ei se varmaan haittaa, jos mun kassissa on värejä. Ei ainakaan kauheasti.

Nitkutus jatkuu...

Prototyyppi

2009-06-03T19:21:00.017+03:00

Ihastuin Ravelryssa Kudujan tekemään Mohäärimets-neuleeseen niin paljon, että minun oli pakko saada samanlainen. Ostin sitä varten aivan ihanaa, tosi ohutta Rowanin kidsilk haze mohairia, jossa on 30% silkkiä mukana.

Annalta sain pitsineuleen mallikaavion (kiitos vielä kerran Anna!) ja sanallinen selitys neulemallista löytyikin Ravelrysta. Neule tehdään kokonaan pyörönä ja koska ostamani mohair oli melkoisen arvokasta, tein ihan suosiolla mallitilkun. Sen perusteella minun olisi pitänyt lisätä aika paljon silmukoita Annan neuleeseen verrattuna. Koska kokemukseni mallitilkuista eivät ole kovin rohkaisevia, päätin tehdä kokonaisen koekappaleen halvemmasta, kaapissani jo jonkin aikaa majailleesta Topp Mohairista ja katsoa mitä saan siitä aikaiseksi.

Puseroa oli tosi kiva neuloa ja se eteni joutuisasti. Anna sanoi, että kokoa on helppo säätää vain lisäämällä tai vähentämällä mallikertojen määrää. Naturally! Mutta ihan pikku vinkkinä haluaisin vielä lisätä, että kannattaa lisätä ja vähentää mallikertoja parillisia määriä, on sitten helpompi kainaloissa jakaa työ kahtia. Tämä on tietysti aivan selvää, jos yhtään ajattelee nenäänsä pitemmälle. No, minä en ajatellut vaan lisäsin ainoastaan yhden mallikerran ja sen seurauksena pitikin kainaloissa pitsikuvion kanssa ihmetellä muutama ylimääräinen tovi.

Lopputulos on kyllä aika kiva, tosin se toinenkin mallikerta olisi (ehkä) voinut olla paikallaan antaen vähän enemmän väljyyttä vartalo-osaan. Ihanan kevyt ja lämmin tämä on myös, just sopiva tähän Suomen suveen. Ai niin, ja mustaa karvaa lähtee aika kivasti myös valkoisiin housuihin.

Malli: Mohäärimets by Kuduja (in Ravelry)
Lanka: Topp Mohair (Gjestal Spinneri) n.120g
Puikot: 5 mm

Koekappale ei kuitenkaan yhtään poistanut sitä tuskaa, että nuo ihanat kidsilk hazet ovat aivan eri kaliiberia kuin Topp Mohair, joten pähkäilyksi meni kuitenkin silmukkamäärien kanssa :) Mallitilkun ja valmiin puseron kanssa ynnäilin, että montako mallikertaa lisään kun haluan vaan ihan vähän väljemmän puseron. Nyt näyttää siltä, että toinen täsmälleen samankokoinen Mohäärimets on tulossa. Muistaakseni olin aina matikassa ihan hyvä koulussa, taidan muistaa kuitenkin väärin...

Nitkutus jatkuu...

Much better green

2009-05-21T17:02:00.008+03:00

Kiitos kaikille värjäysvinkkejä antaneille kanssabloggaajille! Laminaria pääsi eilen etikkakylpyyn ja uudestaan väripataan. Tällä kertaa laitoin väriä niin paljon, että kaikki ei edes imeytynyt huiviin, huljuttelin reippaasti ja huuhtelin kunnolla. Ja mikä parasta, olen tyytyväinen lopputulokseen!

Väri on nyt tasainen ja täysin vihreä, lähinnä sellainen rairuohonvihreä. Ei onneksi tullut myrkynvihreää, vaikka liemi siltä näyttikin. Tuon täydellisen vihreän toistaminen valokuvissa vaan tuntuu olevan sairaan vaikeaa... Ja näkyy jokaisen näytöllä vielä erilaisena.

Huomasin myös, että unohdin edellisessä postauksessa kaikki spekit huivista, eli tässäpä niitä:

Malli: Laminaria by Elizabeth Freeman
Koko: shoulderette, 160 x 70 cm
Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena (n. 60g (?))
Puikot: 4 mm

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että jatkossa en postaa kahta kertaa samasta tuotoksesta :)

Nitkutus jatkuu...

Laminaria

2009-05-19T21:35:00.001+03:00

Joskus jo aikoja sitten ostin Menitasta ihanaa Grignascon Merinosilkkiä poistokorista, maksoin siitä ihan kokonaisen euron. Väri ei vaan ollut yhtään mieleinen, mutta jo silloin ajattelin värjääväni sen.

Christinan innoittamana kokeilin karamellivärillä värjäämistä Ullan ohjeiden mukaan. Langasta piti tulla ihanaa ja tasaisen vihreää... Eipä tullutkaan niin tasaista eikä kovin tummaakaan, mutta melko vihreää ja aika kivaa kuitenkin. Epätasaisuus johtuu siitä kun en uskaltanut liikutella vyyhtiä tarpeeksi paljon väriliemessä, pelkäsin että saan aikaiseksi vain osittain huopuneen sekasotkun.

Laminaria on ollut työlistallani jo pitkään, mutta odottanut oikeaa hetkeä ja lankaa. Huivia olikin mukava neuloa, taas tuli tutuksi muutama uusi kaunis kuvio ja lanka oli todella pehmeää eikä näyttänyt yhtään liian kirjavalta. Luulin siis, että tämä lanka olisi juuri sitä oikeaa ja ihanaa, kunnes karmea totuus paljastui kuvista...

Siis aivan järkyttävää, miten se onkin noin kirjavaa? Keltainen taustaväri puskee läpi ja ihan huomattavasti enemmän kuin se ihana vihreä! Mihin se meni?

Mallikin menetti vähän viehätystään, mielestäni tuota reikäriviä keskellä ei voi kyllä sanoa kauniiksi, ei sitten niin millään.

Ei auta, tämä tuotos on siis värjättävä uudestaan. Onko kenelläkään kokemusta siitä miten nyt pitää toimia? Pitääkö huivi taas liottaa etikkavedessä ja vasta sitten värissä? Vai voiko mokoman laittaa suoraan karamelliväriliemeen häpeämään? Neuvoja otetaan vastaan, enemmän kuin mielellään!

Ei tainnut olla mun juttu tää värjäys, onneksi on jo seuraava (aivan ihana, ihan kokonaan tehdasvärjätty, täysin tasainen ja yksivärinen) lanka valmiina odottamassa!

Nitkutus jatkuu...

Aeolian shoulderette

2009-05-03T19:04:00.012+03:00

Kevään kynnyksellä, jo ennen pääsiäistä päätin tehdä pirtsakan huivin ja ihan pienen tällä kertaa. Lankakaupassa etsiskelin sopivaa lankaa, en löytänyt itse ja pyysin apua myyjiltä. Itse olin kävellyt kyseisen hyllyn ohi ajatellen "...tuossa on noita sukkalankoja..." enkä edes nähnyt juuri sitä ihanaa, hyllyssä lymyilevää oranssia, juuri sitä ihanaa jotain, jota olin etsimässä.

C-vitamiinia!!!

Malli oli jo mielessä, se oli ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Mutta että helmiä huiviin, noin 850 kappaletta? Olkoon menneeksi, tällä kertaa laitan myös helmet, kerta se ensimmäinenkin!

Ja voi että se olikin koukuttavaa ja kivaa! Miten voi niin paljon joka kerroksella jännittää, että mihin se seuraava helmi laitetaan ja miltä se siinä näyttää? No, se tulee ihan siihen kohtaan mihin ohjeessa käsketään ja näyttää kyllä aika samalta kuin edelliselläkin kerroksella. Pakko tunnustaa, että jossain noin viidennensadan helmen paikkeilla aloin miettiä että "...tän olis kyllä voinut ihan hyvin tehdä ilman näitä helmiäkin..." Jo nyt voisin tosin tehdä saman vaikka uudestaan, oli se sen verran hauskaa!

Malli: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman
Lanka: Admiral Bambus Seide (60% villaa, 20% silkkiä, 20% bambua)
Puikot: 3 1/2 mm
lisäksi helmiä koko 8, n. 850 kpl ja pieni virkkuukoukku helmien pujotukseen

Pirteyttä ja bling blingiä tuli vähän yli oman tarpeen, onneksi huiville löytyi heti uusi koti ja sainpa siitä vielä rahat uuteen huiviin ja helmiin! Ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle saman suunnittelijan hieman vanhemman mallin, mutta ensin pitää kuitenkin hankkia ne ihanat langat, sinivihreät(?) ja paljon ohuemmat!

Kuvailemassa käytiin täällä:

Kissankulta kimalteli auringossa enemmän kuin huivin helmet, mutta sitä ei oikein saatu kuviin vangituksi. Kunnon kamera jäi kotiin, kuten myös pikkupokkarin laturi, onneksi virtaa riitti kuitenkin näihin kuviin :)

Nitkutus jatkuu...